Epätavallisen tavallista - Keski-Suomen moderni rakennusperintö -näyttely kertoo keskisuomalaisten kuntien ja kaupunkien rakennettua tarinaa  

Taajamien ajan saatossa kerroksittain muotoutunut rakennuskanta kertoo arkkitehtuurin kielellä yhteiskunnan kehityksestä sekä vallalla olleista arvostuksista ja ihanteista. Rakennusten sommittelusta, tilajäsentelyistä sekä väri-  ja materiaalimaailmasta voi lukea suunnittelun ja rakentamisajankohdan historiaa ja aikakaudelle tyypillisiä tarinoita.  

Ajallisesti näyttely jakautuu sotien jälkeisiin 1940-50-lukujen asutuskysymyksiin ja jälleenrakennusvuosiin, 1960-70 -lukujen yhteiskunnallista murrosta ilmaiseviin julkisen rakentamisen ja asuntosuunnittelun vuosikymmeniin sekä edellisiä seuranneeseen 1980-90 -lukujen taloudellisen vaurastumisen ja laman aikakauteen. Näyttely luo lopuksi silmäyksen myös nykyhetkeen, jossa korostuvat toisaalta asumisen yksilöllisen ilmaisun valtakausi, mutta myös yhä voimistuva ekologinen ajattelutapa.  

Näyttely pohjautuu Keski-Suomen museon kokoamaan rakennustutkimusmateriaaliin, joka on kerätty Keski-Suomen modernin rakennusperinnön inventointihankkeessa vuosina 2012-2014. Hankkeessa ovat olleet mukana kaikki Keski-Suomen kunnat. ”Modernin rakennusperinnön inventointihanke on ollut uraauurtava maakunnallisesti ja esimerkillinen myös valtakunnallisesti, tukeutuen Museoviraston Rakennettu hyvinvointi -hankkeeseen”, kertoo työskentelyssä tiiviisti mukana ollut maakunnallinen rakennustutkija Päivi Andersson Keski-Suomen museosta. Inventoinnissa, kuten myös näyttelyssä esiteltävissä kohteissa esiin nousevat erilaisten yhteiskunnallisten ilmiöiden synnyttämät rakennustyypit, eli ns. hyvinvointi-Suomen rakentaminen.

Tyyppitaloista metsälähiöiden elementtirakentamiseen

Näyttelytarinan aloittaa itseoikeutetusti jälleenrakennuskauden tyyppitalo, johon kiteytyvät sotien jälkeinen asuinalueiden kaavoitus ja asuntotuotannon kehittäminen. Valtakunnan kärkiarkkitehtien johdolla suunnitellut harjakattoiset, lautaverhoillut ja hartiavoimin rakennetut puolitoistakerroksiset tyyppitalorivistöt ovat taajama-alueiden tuttuakin tutumpia näkymiä. ”Kaupunkeihin suunniteltiin samaan aikaan 3-5 kerroksisia tiilimuurattuja, pinnaltaan rapattuja kerrostaloja, joista kiinnostava kokonaisuus löytyy Jyväskylän Yläkaupungin ruutukaava-alueelta”, mainitsee Keski-Suomen museon rakennustutkija Saija Silen. Tyyppitalojen ja kaupunkikerrostalojen kasvatit kulkivat kaupunkien kivikouluihin tai maaseutujen puurakenteisiin opinahjoihin. 1950-luvulla maisemaan kohonneen uuden keskikäytäväkoulun saattoi tunnistaa julkisivussa sijaitsevista päätyikkunoista. Kansakoulujen rakentamisen huippuaika osui suurten ikäluokkien vuosiin 1949-55 ja rakentamiseen käytettiin sekä tyyppipiirustuksia että arkkitehtien yksilöllisiä suunnitelmia.

Kirkonkyliä ja taajamia leimasivat 1950-luvulla pääväylien varrelle rakennetut pienimittakaavaiset pankki- ja liikerakennukset, joissa yhdistyivät usein alakerrosten liiketilat ja ylempien kerrosten toimihenkilöiden asunnot. Keskusta-alueiden reunoille rakennettiin vuosikymmenen aikana useita siunauskappeleita ja kirkkoja, joille oli tyypillistä julkisivujen karkea rappaus, liuskekivestä tehdyt yksityiskohdat sekä sisä- ja ulkotilojen yhteys. Sakraalia tunnelmaa korostettiin sivuikkunoiden kautta tilaan lankeavalla luonnonvalolla. Kappeleiden ja kirkkojen suunnittelijoina olivat useimmiten valtakunnan tunnetut arkkitehdit kuten Elsi Borg, Erkki Huttunen, Bertel Stömmer ja Mikael Nordenswan.  

1960-luvun maaltamuuton myötä tarvittiin kaupunkeihin uusia asuinalueita, joiden rivi- ja kerrostalosuunnittelussa hyödynnettiin moduulirakentamista ja elementtitekniikkaa. Valtakunnallisesti merkittävinä modernin kaupunkisuunnittelun ja asuntorakentamisen alueina kohosivat Jyväskylään Viitaniemen puutarhamainen kaupunginosa sekä Kortepohja, jossa sovellettiin ns. kompaktikaupunkiajatusta. 1970-luku oli aluerakentamisen aikaa ja silloin rakennettiin kasvavia asutuskeskuksia, ”metsäisiä lähiöitä”, joiden läheisyyteen sijoitettiin kouluja, päiväkoteja ja kirjastoja. Uusi peruskoulujärjestelmä toi koulusuunnitteluun mukaan mm. tilojen monikäyttöisyyden, 1970-luvun väriteoriat sekä suuret, maisemaan avautuvat ikkunat. Uudet seurakuntakeskukset olivat lähiöiden ja asutuskeskusten monitoimitiloja, joissa yhdistyivät mm. erilaiset kokoontumis-, kerho ja juhlatilat.

Vapaa-ajan elämyspuistot ja päiväkotien värikkäämpi arki

Lisääntyneen vapaa-ajan myötä kesämökkien rakentaminen yleistyi 1970-luvuilla. Autokannan kasvu ja tieverkoston kehittyminen edistivät moottorimajojen eli motellien rakentamista. Luonnossa liikkuminen ja retkeily yleistyivät vapaa-ajanviettotapoina ja johti leirintäalueiden sekä erilaisten leiri- ja kurssikeskusten rakentamiseen. ”Puhdas luonto oli Keski-Suomen läänin suunnitelmallisen matkailun vetovoimatekijä jonne syntyikin eräänlainen ”korpihotellien koti” mm. Rantaloma Oy:n (nyk. Rantasipi -ketju) perustamisen myötä”, kertoo rakennustutkija Saija Silen. Energiakriisin jälkeinen 1980-luvun talous- ja elinkeinoelämän nousukausi näkyi mm. liikerakentamisessa taajamien laitamille rakennettuina uudenlaisina kauppakeskuksina, automarketteina sekä tehtaanmyymälöinä. Kuntien panostus matkailun edistämiseen synnytti 1980-luvulta lähtien Keski-Suomeen erilaisia vapaa-ajanviettopaikkoja ja elämyspuistoja, kuten mm. Kivikaudenkylä Saarijärvellä, Saunakylä Muuramessa, Viherlandia, Suolahden Höyryveturipuisto ja laskettelukeskukset Muuramessa, Jämsässä, Saarijärvellä, Hankasalmella. 

Päiväkotirakentaminen oli Keski-Suomessa 1980-90-lukujen ilmiö, jonka leikittelevän arkkitehtuurin erikoisuuksia olivat sisä- ja ulkotilojen yhteneväisyys sekä tilojen pedagogiset toiminnot uima-altaineen, sisäliukumäkineen ja erilaisine leikkikoloineen. Keskustojen reuna-alueille 1980-90-luvuilla ahkerasti rakennettujen asuinalueiden katunäkymiä hallitsivat tiiliset omakotitalot. 1990-luvulla omakotirakentamisessa yleistyivät maalatut lautaverhoukset, vaihtelevan kokoiset ikkunat, katokset, syvennykset ja erkkerit, samalla kun valmistalopakettien suosio kasvoi. Myös kerrostalojen julkisivujen pintakäsittely monipuolistui. ”Jyväskylässä Kuokkalan asuinalue on 1980-2000 -lukujen tutustumisen arvoinen, modernin rakentamisen moni-ilmeinen ulkoilmamuseo, josta löytyy myös Jyväskylän vuoden 1985 Asuntomessualue”, vinkkaa Saija Silen.Vuosituhannen vaihteen asuntorakentamisessa on tullut esiin arvojen moninaistuminen - toisaalla painotetaan asumisväljyyttä ja yksilöllistä suunnittelua, toisaalla ekologista ajattelua ja yhteisöllisiä asumisen ratkaisuja. Sisätilojen laajentaminen ulospäin erilaisilla parveke- ja terassilasituksilla on mahdollistanut uudenlaisten oleskelu- ja viljelytilojen käyttöönoton.

Kahden museon yhteistyössä tuottaman näyttelyn käsikirjoituksesta on vastannut rakennustutkija Saija Silen Keski-Suomen museosta ja näyttelyn visuaalisen ilmeen on luonut valokuvaaja Maija Holma Alvar Aalto -museosta.  Keski-Suomen modernia rakennusperintöä avataan yleisölle asiantuntijaluennoilla, opastetuilla kaupunkikierroksilla sekä erilaisissa tapahtumissa.

Epätavallisen tavallista - Keski-Suomen moderni rakennusperintö  
Alvar Aalto -museon Galleriassa 16.3.-20.5.2018
Alvar Aallon katu 7, 40600 Jyväskylä