Filosofi Timo Airaksinen pohtii uutuuskirjassaan mihin kaikkeen ihminen pystyy uskomaan

Henkisyys ja hengellisyys ovat samaa juurta, mutta tarkoittavat eri asioita. Henkisyys ilmenee korkeimpien arvojen äärelle hiljentymisenä, suuntautumista pois aineellisesta maailmasta kohti jotakin korkeampaa ilman, että antaisi sille muodon tai loisi siitä kuvan.

Hengellisyys puolestaan on uskoa jumaliin ja tuonpuoleiseen todellisuuteen, hahmon antamista hahmottomille. Uskonto on hengellisyyden ilmaus. Kun törmäämme ilmiöihin, joita emme ymmärrä, alkaa mielikuvituksemme kehittää teorioita, joilla selittää ne. Niinpä moni perusluterilainenkin uskoo sielunvaellukseen ja enteisiin, enkeleistä puhumattakaan.

Mikä sitten on kansankirkon asema kaiken hengellisyyden keskellä? Kirkko menettää jäseniään, mutta lahkot ja herätysliikkeet kukoistavat. Miten käy kirkon, joka yrittää säilyttää jäsenensä vaatimatta heiltä liikaa?

Jäähyväiset uskonnolle aloittaa suomalaisten arvojen kriisiä käsittelevän trilogian, jonka seuraavassa osassa, ensi syksynä ilmestyvässä kirjassa Hyvinvointivaltion hylkäämät, Airaksinen käsittelee ikääntyneiden hoidon etiikkaa.

Timo Airaksinen (s. 1947) on Helsingin yliopiston käytännöllisen filosofian emeritusprofessori. Hänet tunnetaan paitsi ateistina ja totuudenpuhujana myös laajalti matkustaneena akateemisena työläisenä. Airaksinen on työskennellyt tutkijana eri puolilla maailmaa. Häneltä on julkaistu useita kirjoja, joiden aiheena ovat olleet ihmisyyden ja yhteiskunnan eri ilmiöt, kuten onnellisuus.

Timo Airaksinen: Jäähyväiset uskonnolle – Henkisyyden puolustus
286 sivua | Saatavana painettuna kirjana, sähkökirjana ja äänikirjana