Hanna Sarkkinen: Haluan pukeutua suomalaiseen metsään

Tiesitkö, että puuvillan tuotannossa käytetään enemmän torjunta-aineita kuin missään muussa maataloustuotannossa, ja että puuvillan tuotannossa käytetään valtavia määriä lannoitteita? Tiesitkö, että iso osa näistä torjunta-aineista ja lannoitteista valuu vesistöihin vahingoittaen vesiekosysteemejä ja pilaten juomavesivarantoja? Tiesitkö, että puuvillan tuotanto kuluttaa hyvin runsaasti vettä ja kuivattaa makean veden varantoja? Tiesitkö, että puuvillaa poimitaan pakkotyövoimalla monissa suurissa puuvillantuottajamaissa kuten Uzbekistanissa ja Turkmenistanissa? Entä tiesitkö, että puuvillasta tehtyjä kankaita ja vaatteita valmistetaan usein vaarallisissa työoloissa, nälkäpalkalla ja jopa lapsityövoimalla?

Kaikesta tästä huolimatta päälläsi on todennäköisesti puuvillasta valmistettuja vaatteita. Tänä päivänä puolet maailman tekstiileistä valmistetaan puuvillasta. Onneksi on olemassa myös vastuullisesti tuotettua puuvillaa: markkinoilla on luomupuuvillaa, reilun kaupan puuvillaa ja kierrätettyä puuvillaa. Toivottavasti myös niitä löytyy vaatekaapistasi. Kuluttajien on vaadittava ekologisesti ja sosiaalisesti kestäviä tuotteita, mutta tarvitaan myös rakenteellisia uudistuksia, jotta tekstiiliteollisuus voi uudistua.

Meidän täytyy lopettaa halpatuotantovaatteiden kerskakulutus. Ylikulutus on itsessään valtava ekologinen taakka. Me emme tarvitse läheskään niin paljon vaatteita kuin monilla meistä on. Jos uusi paita maksaa alle kympin, on aika selvää, ettei sitä ole voitu tuottaa ekologisesti ja sosiaalisesti kestävällä tavalla. Joskus vähemmän mutta laadukkaampaa on enemmän, ja myös kierrätetyt vaatteet ovat hyvä ratkaisu.

Vaatteista siis noin puolet on puuvillaa, ja loput ovat muita kuituja, pääasiassa tekokuituja. Myös osa tekokuiduista on ongelmallisia, sillä ne esimerkiksi päästävät mikromuovia vesistöihin. Maailmalla onkin suuri tarve kestäville vaatekuiduille.

Suomalainen puu voi olla ratkaisu tähän kysyntään! Puusta on jo yli sata vuotta tehty viskoosia, hieman uudempaa tuotantoa on lyocell. Mutta puusta voidaan tehdä myös myrkyttömästi paremmin puuvillaa korvaavaa tekstiilimateriaalia, jota kehitellään Suomessa parhaillaan. Tuotekehittely on hidasta puuhaa, mutta se kannattaa.

Puuvillan korvaaminen suomalaisella puubiomassalla vähentäisi vesistökuormitusta sekä lannoitteiden ja torjunta-aineiden tarvetta. On arvioitu, että Suomen nykyinen hakkuuylijäämä riittäisi kuiduksi muutettuna korvaamaan 20 prosenttia maailman puuvillasta. Toivottavasti puupohjaiset tekstiilit yleistyvät mahdollisimman pian, sillä maailma tarvitsee ekologisempaa vaatetuotantoa. Samalla Suomi voisi saada arvokkaasta puuraaka-aineesta enemmän jalostusarvoa ja työtä.

Bioenergia-huuman keskellä meidän on tärkeä muistaa, että suomalaiselle puulle on energiakäytön ohella myös ympäristöllisesti kestävämpiä ja taloudellisesti arvokkaampia käyttötapoja. Toisaalta meidän on myös pidettävä huolta siitä, että suomalainen puuntuotanto on ilmastonmuutoksen kannalta kestävällä tasolla ja että metsätalouskäytännöt tukevat luonnon monimuotoisuutta kotimaassa.

Hanna Sarkkinen
kansanedustaja, Vasemmistoliitto
Uusi puu 2018 -kilpailun tuomariston jäsen