Helsingin yliopistoHelsingin yliopisto

Haukkojen pesintää turvataan uusilla metsänkäsittelyohjeilla

Jaa

Metsissä pesivät haukat ovat viime vuosikymmeninä vähentyneet. Petolintuasiantuntijoiden ja Suomen metsäkeskuksen laatimat uudet ohjeet auttavat turvaamaan haukkojen pesintää talousmetsissä. Ohjeet on tarkoitettu metsäammattilaisille ja metsänomistajille. Ne on luotu Luonnontieteellisen keskusmuseon Luomuksen koordinoimassa metsäpetolintuhankkeessa, joka on osa METSO-monimuotoisuusohjelmaa.

Hiirihaukan poikaset männyn tuulenpesään rakennetussa pesässä. Havupuiden tuulenpesät kannattelevat hyvin haukanpesiä. Kuva: Pasi Makkonen.
Hiirihaukan poikaset männyn tuulenpesään rakennetussa pesässä. Havupuiden tuulenpesät kannattelevat hyvin haukanpesiä. Kuva: Pasi Makkonen.

Hiirihaukka, mehiläishaukka ja kanahaukka pesivät varttuneissa metsissä. Metsätaloustoimet ovat niille usein epäedullisia. Pesämetsiä hakataan ja harvennusten yhteydessä poistetaan kasvuvikaisia puita, jotka sopisivat hyvin pesäpuiksi. Uudet käytännöt ovat tarpeen, jotta uhanalaistuneiden metsähaukkojen pesintämahdollisuudet paranevat.

Pesäpaikat suojaan hakkuilta

Ensimmäinen metsänkäsittelyohje tähtää haukan pesäpaikan säästämiseen, jotta pesintä voi jatkua. Pesien huomioimista metsätaloustoimissa edistettiin aiemmin Suomen metsäkeskuksen luonnonhoidon asiantuntijan Hannu Lehtorannan vetämässä luonnonhoitohankkeessa Pohjois-Karjalassa. Kokemuksia sieltä on nyt jalostettu yleisiksi ohjeiksi.

– Metsänomistaja voi lykätä hakkuuta haukan pesämetsässä tai mahdollisesti hakata pesämetsän sijasta ensin tilan toisen metsäkohteen. Jos hakkuuta ei voida välttää, pesäpuun ympärille kannattaa jättää riittävä säästöalue metsää suojaksi, kertoo hankkeen koordinaattori petolintututkija Heidi Björklund Luomuksesta, joka on osa Helsingin yliopistoa.

Metsänkäsittelyt pesäalueella tulisi tehdä mieluiten pesimäkauden ulkopuolella. Herkintä aikaa on lajista riippuen maalis-elokuu.

Metsiin lisää sopivia pesäpuita

Toisessa metsänkäsittelyohjeessa esitellään, miten metsiin saataisiin lisää haukoille sopivia pesäpuita.

– Kasvuvikaisia tai vankkaoksaisia puita kannattaa jättää jäljelle harvennuksissa. Tällöin niitä olisi tarjolla haukkojen pesinnälle sopivassa metsän kehityksen myöhäisemmässä vaiheessa, Björklund esittelee ideaansa.

Laki kieltää pesien vahingoittamisen. Sen sijaan haukkojen pesintää turvaavat toimet ovat metsänomistajalle vapaaehtoisia eikä niistä makseta korvausta. Kokemuksen mukaan metsänomistajat suhtautuvat pesäpaikan säästämiseen yleensä myönteisesti. Omassa metsässä pesivä iso petolintu voi olla metsänomistajalle ylpeyden aihe.

Haukkojen valitsemista metsistä löytyy usein muitakin huomionarvoisia metsälajeja. Jotkin lajit, kuten pikkulinnut, hakeutuvat haukkareviireille turvaan omilta saalistajiltaan ja pöllöt pesivät vanhoissa haukanpesissä. Haukkojen huomioiminen metsänkäsittelyssä tukee näin laajemminkin metsäluonnon monimuotoisuutta.

Ohjeet pesäpaikkojen säästämiseen ja sopivien pesäpuiden jättämiseen ovat Luomuksen ja Metsäkeskuksen verkkosivuilla

Tutustu myös metsäpetolintuhankkeeseenja Etelä-Suomen metsien METSO-monimuotoisuusohjelmaan.

Lisätietoja:
FT Heidi Björklund
projektisuunnittelija
Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus
Helsingin yliopisto
puh. 029 412 8844
heidi.bjorklund(at)helsinki.fi

Avainsanat

Yhteyshenkilöt

Kuvat

Hiirihaukan poikaset männyn tuulenpesään rakennetussa pesässä. Havupuiden tuulenpesät kannattelevat hyvin haukanpesiä. Kuva: Pasi Makkonen.
Hiirihaukan poikaset männyn tuulenpesään rakennetussa pesässä. Havupuiden tuulenpesät kannattelevat hyvin haukanpesiä. Kuva: Pasi Makkonen.
Lataa
Säästöalue metsää kanahaukan pesän ympärillä. Pesässä on pesitty hakkuun jälkeenkin. Yhteys nuorempaan metsään on tärkeä säilyttää. Kuva: Hannu Lehtoranta.
Säästöalue metsää kanahaukan pesän ympärillä. Pesässä on pesitty hakkuun jälkeenkin. Yhteys nuorempaan metsään on tärkeä säilyttää. Kuva: Hannu Lehtoranta.
Lataa

Linkit

Tietoja julkaisijasta

Helsingin yliopisto
Helsingin yliopisto
PL 33
00014 Helsinki

02941 911 (vaihde)http://www.helsinki.fi/yliopisto

Luonnontieteellinen keskusmuseo LUOMUS on Helsingin yliopiston erillislaitos, joka säilyttää ja ylläpitää luonnontieteellisiä kansalliskokoelmia sekä harjoittaa niihin liittyvää tutkimusta.

Laajat kokoelmat koostuvat eläin-, kasvi-, sieni-, kivi- ja fossiilinäytteistä. Elävät kasvikokoelmat sijaitsevat kahdessa kasvitieteellisessä puutarhassa ja ajoituslaboratorio Kumpulan tiedekampuksella. 

Luomuksen kokoelmiin pääsee tutustumaan kolmessa yleisökohteessa Helsingissä: Luonnontieteellisessä museossa sekä Kaisaniemen ja Kumpulan kasvitieteellisissä puutarhoissa.

Tilaa tiedotteet sähköpostiisi

Haluatko tietää asioista jo ennen kuin ne uutisoidaan? Kun tilaat tiedotteemme tältä julkaisijalta, saat ne sähköpostiisi yhtä aikaa suomalaisen median kanssa. Tilauksen voit halutessasi perua milloin tahansa.

Lue lisää julkaisijalta Helsingin yliopisto

Uutishuoneessa voit lukea tiedotteitamme ja muuta julkaisemaamme materiaalia. Löydät sieltä niin yhteyshenkilöidemme tiedot kuin vapaasti julkaistavissa olevia kuvia ja videoita. Uutishuoneessa voit nähdä myös sosiaalisen median sisältöjä. Kaikki STT Infossa julkaistu materiaali on vapaasti median käytettävissä.

Tutustu uutishuoneeseemme