Helsingin maanalaisen yleiskaavan luonnos kommentoitavana verkossa

Maanalaisella yleiskaavalla varataan tilat kaupungin toimivuuden kannalta tärkeimmille maanalaisille tiloille ja tunneleille. Kaava sisältää esimerkiksi vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja kaupan tilavarauksia. Lisäksi työssä on tarkasteltu erikseen maanalaista kävely-ympäristöä ja maalämpöä.

Nykyisen, vuonna 2011 voimaan tulleen kaavan uusiminen on tarpeen, sillä osa siinä esitetyistä tilavarauksista on jo vanhentunut ja uusia tilatarpeita on noussut esiin.

Kaupunkiympäristölautakunta hyväksyi kaavan luonnoksen 12. toukokuuta 2020. Nyt luonnoksesta ja muusta valmisteluaineistosta kerätään lausuntoja ja mielipiteitä. Niiden ja jatkoselvitysten pohjalta luonnoksesta työstetään kaavaehdotus, joka tulee lautakunnan käsiteltäväksi vuoden 2021 aikana. Lopullisen hyväksymispäätöksen kaavasta tekee kaupunginvaltuusto.

Maanalainen yleiskaava sisältää vain merkittävimmät maanalaiset tilavaraukset. Helsingissä on nykyisin yli 400 kallioon rakennettua maanalaista tilaa liikuntakeskuksista kunnallistekniikan tunneleihin.

Keskustan palveluille lisää tilaa maan alta

Maanalaisessa yleiskaavassa on osoitettu maanalaisten julkisten ja kaupallisten palveluiden kehitettävät alueet. Ne sijoittuvat Helsingin keskustaan pääosin nykyisten ja tulevien raideliikenteen asemien ympäristöön.

Maanalaisen yleiskaavan tavoitteena on tukea laadukkaan ja viihtyisän kävely-ympäristön toteuttamista ja sitä kautta keskustan elinvoimaisuutta. Maanalaiset kävely-ympäristöt liittyvät tiiviisti kaupallisten palveluiden tarjontaan ja täydentävät maanpäällistä kävelyverkkoa.

Maalämmön mahdollisimman laaja käyttö edellyttäisi uusi toimintatapoja

Maanalaista yleiskaavaa laadittaessa on selvitetty maalämmön toteutusedellytyksiä ja vaikutuksia. Lisäksi kaavassa tullaan linjaamaan niitä periaatteita, joiden mukaisesti maalämpökaivoja voidaan jatkossa suunnitella Helsingin alueelle. Tavoitteena on edistää maalämmön hyödyntämistä osana Helsingin hiilineutraaliusohjelmaa.

Selvitysten mukaan maalämmön merkittävä lisääminen edellyttää alueellisia ratkaisuja, joissa lämpöä kerätään yksittäistä tonttia laajemmalta alueelta ja jaetaan useille kiinteistöille esimerkiksi osana kaukolämmön tuotantoa. Tällaisessa järjestelmässä maalämpöreikiä toteutetaan sinne, missä lämmön ottaminen maa- ja kallioperästä on teknisesti ja taloudellisesti kannattavaa. Se tarkoittaisi maalämpölaitteistojen sijoittamista myös muualle kuin tonteille, mikä puolestaan edellyttäisi asian huomioimista kaavoituksessa.