Helsingin seudun puutiaisaivokuumeviruksen keskittymät erillisiä – virukset tulleet muualta vuosikymmeniä sitten

Puutiaisaivokuumeviruksen (TBE-virus) aiheuttamat tautitapaukset ovat lisääntyneet Suomessa viime vuosina ja ajoittain löytyy uusia tartunta-alueita. Vuosina 2007-17 maassamme todettiin kaikkiaan 488 puutiaisaivokuumetapausta, joista 125 Helsingin seudulla asuvilla; tartunnoista 35 oli saatu Helsingin seudulta.

TBE-virus tarttuu puutiaisen syljestä ja johtaa osalla tartunnan saaneista lievään kuumetautiin. Noin neljäsosalla sairaus etenee aivokalvontulehdukseksi tai aivotulehdukseksi, joka voi olla oireiltaan vakava. Virus kiertää luonnossa hyvin paikallisesti ja sen esiintyvyyteen vaikuttavat ilmasto- ja muut ympäristöolosuhteet.

Helsingin yliopiston zoonoosivirusten tutkimusyksikkö on yhteistyössä THL:n, Biologisten uhkien osaamiskeskuksen, Luonnonvarakeskuksen (Luke) ja Saaristolääkärien kanssa selvittänyt Helsingin seudun tartuntojen ja alueella esiintyvien viruskantojen alkuperää potilaiden antamien tietojen, tutkijoiden luonnosta keräämien näytteiden sekä alueen asukkaiden keräämien punkkien avulla. Tutkimus on julkaistu Emerging Microbes & Infections -lehdessä.

THL:n seurantatietojen mukaan suurin osa tartunnoista (72) oli peräisin muualla Suomessa olevilta riskialueilta, neljäosa (30) oli paikallisia ja 13 tartuntaa saatiin ulkomailta. Lisäksi viisi muualla asuvaa suomalaista oli saanut tartunnan Helsingin seudulla. Paikallisia tartuntoja todettiin Kirkkonummelta, Espoosta, Helsingistä ja Sipoosta.

Taudin esiintyvyys koko Helsingin alueen väestössä nousi tarkastelujakson loppuvuosina tasolle noin 1,5 tartuntaa (0,5 paikallisesti saatua tartuntaa) vuodessa 100 000 asukasta kohden. Alueilla, joissa TBE-rokotukset on otettu kansalliseen rokotusohjelmaan, paikallisten tartuntojen esiintyvyys on tyypillisesti vähintään 30-kertainen. THL seuraaalueellista tartuntariskiä.

TBE-virusta tai tartuntoja kuvattiin seitsemältä tarkemmin rajatulta alueelta Helsingin seudulla. Neljältä alueelta (Isosaari, Jollas, Kauklahti, Sipoon saaristo) analysoitiin TBE-viruksen perimä punkeista tai jyrsijöistä. Näiden alueiden TBE-virukset eivät olleet kovin läheistä sukua keskenään. Sen sijaan niitä muistuttavia viruskantoja esiintyy muualla Euroopassa ja Suomessa (Slovenia, Baltian maat, Kotkan saaristo ja Tanska). Muita todennäköisiä TBE-keskittymiä havaittiin Espoon Laurinlahdessa ja Tontunmäessä sekä Helsingin Karhusaaressa.

– Viruksen muuntumisnopeuden ja perimän vaihtelun perustella voitiin päätellä, että TBE-virusta on saapunut Helsingin seudulle joitakin vuosikymmeniä sitten ainakin neljä erillistä kertaa, toteaa professori Olli Vapalahti.

– Havainnot sopivat leviämistapaan, jossa muuttolinnut kuljettavat ajoittain puutiaisia ja TBE-virusta uusille alueille, ja toisaalta ympäristönmuutokset – ilmastonmuutos mukaan luettuna – voivat tehostaa viruksen paikallista leviämistä.

Lisätietoja:

Professori Olli Vapalahti, Helsingin yliopisto
Sähköposti: olli.vapalahti@helsinki.fi
Puh. 02941 26380

Viite: Teemu Smura, Elina Tonteri, Anu Jääskeläinen, Gabriel von Troil, Suvi Kuivanen, Otso Huitu, Lauri Kareinen, Joni Uusitalo, Ruut Uusitalo, Tuula Hannila-Handelberg, Liina Voutilainen, Simo Nikkari, Tarja Sironen, Jussi Sane, Janne Castrén & Olli Vapalahti. Emerging Microbes & Infections. 14th May 2019 (online) https://doi.org/10.1080/22221751.2019.1612279

********************************
Ystävällisin terveisin

Päivi Lehtinen, viestinnän asiantuntija, Helsingin yliopisto
paivi.m.lehtinen@helsinki.fi   050 406 2043