Huoli äitien hyvinvoinnista kasvaa

Äitien ja kätilöiden huoli Suomen synnytyslaitoksilta on noussut puheenaiheeksi kansallisessa mediassa. Äitien hyvinvointiin ja terveyteen keskittyvän Lola&Lykken perustajat Laura McGrath ja Kati Hovikari ovat huolissaan varsinkin HUS:in kätilöiden avunhuudon (HS, 24.4.21) tyrmäyksestä. Jokaisella synnyttäjällä on oikeus turvalliseen synnytykseen ja hyvään synnytyskokemukseen. Kätilöt kuitenkin kokevat, että nykyisillä henkilökuntaresursseilla tämä ei ole mahdollista.

Yle Uutisiin 27.4.2021 haastateltu Uudenmaan kätilöyhdistyksen puheenjohtaja Eeva Hiila listaa epäkohtia, jotka ovat johtaneet nykyiseen synnytyskriisiin: kätilöillä teetetään enemmän töitä kuin ennen, mutta samalla palkalla ja samassa ajassa, pätkätöitä ja sijaisuuksia ketjutetaan vuositolkulla, työn kuormittavuus kasvaa, työ- ja loma-ajat ovat epäsäännöllisiä ja niitä leikataan, vastuuta tulee koko ajan lisää ilman muutoksia palkkaukseen ja niin edelleen.

- Suomessa on edelleen vahva mielikuva hyvinvointivaltiosta sekä synnytyksen turvallisuudesta, sillä äitiys- ja imeväiskuolleisuus kuuluvat maailman pienimpiin. Tänä keväänä synnytyksessä koetut epäkohdat ovat kuitenkin nousseet tapetille, yrityksen toimitusjohtaja Laura McGrath toteaa.

- Duodecim-lehden mukaan vain 10% synnyttäjistä kokee synnytyksen traumaattisena. Kuitenkin syntyvyys on ollut laskussa Suomessa noin 10 vuotta, ja jo 2015 Väestöliiton tutkimuksesta selvisi, että syy vain yhden lapsen hankintaan oli joka kolmannelle naiselle huono synnytyskokemus, Hovikari jatkaa.

Huono synnytyskokemus oli myös Lola&Lykken alku. Laura McGrath kävi lähellä kuolemaa johtuen vakavista komplikaatioista, jotka olisi voitu estää. Hovikarin vaikea kuntoutuminen raskauden ja synnytyksen jälkeen johti ongelmiin, joita ruvettiin selvittämään vasta vuosien jälkeen. Silti molempien synnytystarina luokitellaan onnistuneeksi, sillä äidit ja vauvat selvisivät hengissä. Naiset ovat samaa mieltä: tämä ei enää riitä.

- Maatessani sairaalan sängyssä tuntui siltä, etten ollut enää tärkeä. Vaikka kirjaimellisesti taistelin hengestäni, kaikkien huomio kohdistui vauvaan. Tässä oli mielestäni valtava epäkohta. Miten äiti voi toipua synnytyksestä yhteiskunnassa, jossa huomio kääntyy täysin vastasyntyneeseen lapseen? McGrath kysyy.

- Vauva tarvitsee toki paljon huomiota ja äidit ajattelevat, että kivut ja väsymys kuuluvat asiaan. He eivät näin ollen osaa välttämättä vaalia omaa hyvinvointiaan, Hovikari lisää.

THL:n mukaan vuonna 2019 lähes kaikki (99,4%) synnytykset tapahtuivat sairaalassa. Näistä joka kolmas (34,4 %) HUS:in sairaaloissa (HYKS, Hyvinkään ja Lohjan sairaalat).

HUS:in tiedotteen (29.4.21) mukaan synnytykset on pystytty hoitamaan kaikissa alueen synnytyssairaaloissa turvallisesti, vaikka synnytysmäärät nousivat tammi–maaliskuun seurantajaksolla noin seitsemän prosenttia vuoden takaiseen verrattuna. Tiedotteessa kerrotaan, että hoitohenkilökunnan minimivahvuus on ympäri vuorokauden Naistenklinikalla vähintään 46 ja Espoossa 15. Uudenmaan kätilöyhdistyksen puheenjohtaja Eeva Hiilan mukaan (MTV Uutiset, 3.5.21) vahvuus on todellisuudessa paljon pienempi, Naistenklinikalla 14 ja Espoossa yhdeksän kätilöä. Nyt viimein jopa vuosikymmeniä kätilön töitä tehneet ammattilaiset ovat viimein saaneet tarpeekseen.

- Ei riitä, että lähes jokaisessa vuorossa synnytykset voidaan hoitaa täysin turvallisesti. Varsinkin ensisynnyttäjälle voi olla elintärkeää tietää, että vaikka sairaalassa on kiirettä, hänen ei tarvitse pelätä hoidon tason puolesta, Hovikari huomauttaa.

- On huolestuttavaa, että johtamisen ongelmat, palkkaus, ja eettinen stressi ajavat ammattilaisia pois nimenomaan tältä alalta, McGrath jatkaa vakavana.

McGrath vetoaa MTV Uutisten artikkeliin (3.5.21), jossa Espoon synnytys- ja päivystystoiminnan ylihoitaja Katja Koskinen kuvailee, miten lisäirtisanoutumiset ovat työnantajan mukaan estettävissä. Koskisen sanoin irtisanoutumisia voidaan välttää kuuntelemalla kätilöitä sekä osallistamalla heitä aktiivisesti työn kehittämiseen ja organisointiin. Kätilöiden itsensä mielestä nämä ovat kuitenkin täysin riittämättömiä toimenpiteitä. HS:n nimettöminä pysyttelevät kätilöt peräänkuuluttavat työyhteisön hyvinvointiin panostamista, työntekijöiden arvostamista, sekä uudelleen mitoitettavia henkilökuntaresursseja, jotta työolosuhteet paranisivat.

Lola&Lykken missio

McGrathin ja Hovikarin missio on ajaa uudistusta äideille suunnattuihin palveluihin ja olla mukana avaamassa keskusteluväylää synnyttäjien ja synnytysinstituutioiden välillä. McGrathin oma kokemus julkisen terveydenhuollon synnytysvalmennuksesta jätti paljon varaa parantamiselle.

- Tuntui, että monia asioita välteltiin. Ei haluttu puhua synnytyksen rumasta puolesta; verestä, komplikaatioista tai asioista, jotka voisivat mennä pieleen, hän huokaisee.

- Nykyään tietoa jaetaan jo aivan eri tavalla kuin kymmenen vuotta sitten. Ikäviäkään asioita ei enää lakaista maton alle samalla lailla, sillä sosiaalinen media on helpottanut omien kokemusten jakamista ja kuulluksi tulemista, Hovikari lisää.

Raskaus, synnytys, ja synnytyksen jälkeinen toipuminen ovat herättäneet paljon keskustelua. Synnytyskokemuksia käydään läpi julkisesti. Yleisönosasto- ja kommenttikenttäkirjoitukset ovat usein ote kärjistyneimmistä tapauksista, mutta niiden paljous saa molemmat naiset epäilemään Duodecimissa julkaistua synnytyksestä traumatisoituneiden määrää. Varsinkin kuluneen vuoden aikana pandemian vuoksi esimerkiksi synnytysvalmennuksia on peruttu, ja tämä on lisännyt odottavien äitien pelkoa ja ahdistusta entisestään.

Mitä naiset voivat tehdä valmistautuakseen synnytykseen?

- Äidit tarvitsevat laadukasta sekä yksilöllistä synnytysvalmennusta ja mahdolliset riskitekijät pitäisi tunnistaa paremmin jo raskausaikana, Hovikari toteaa.

- Varsinkin ensisynnyttäjälle synnytyksen eteneminen ja esimerkiksi kivun syyt jäävät usein epäselviksi. Me yritämme avata verkkovalmennuksessamme normaalia synnytystä sekä poikkeustilanteita, McGrath selventää.

Miltä tie näyttää tästä eteenpäin?

- Haluamme uskoa, että tahtotila on tässä kaikilla sama: pitää äidit hengissä ja hyvinvoivina.

Lähtökohtaisesti kaikkien on kuitenkin hyväksyttävä, että vakavia ongelmia on olemassa kätilöiden työolosuhteissa, ennen kuin niitä voidaan rakentavasti lähteä yhteisin voimin ratkomaan, McGrath lopuksi summaa.