Jätelakiesitys ei ole pakkausten osalta perusteltavissa

Eduskunnalle jätetyssä lausunnossa esitetään huoli siitä, että jätelakiesitys on valmisteltu pakkausten osalta täysin ympäristöstä piittaamatta ja puutteellisin tiedoin. Esityksessä ei ole lainkaan huomioitu esimerkiksi pakkausjätteen kuljetuksista aiheutuvia hiilidioksidipäästöjä. Ongelma on siinä, että pakkauksia jouduttaisiin keräämään kauttaaltaan sieltä täältä harvaan asutusta Suomesta ja kuljettamaan etäällä toisistaan sijaitseviin hyödyntämislaitoksiin. Tämä ei ole ympäristön kannalta eikä kansantaloudellisesti perusteltavissa. Tästä hyötyisivät vain jätteitä kuljettavat yritykset - muut yritykset, ympäristö ja ihmiset maksaisivat viulut.

Nykyisin pakattuja tuotteita markkinoivat yritykset vastaavat kaupan ja teollisuuden pakkausjätteen hyödyntämisestä ja kunta huolehtii asumisessa syntyvästä jätteestä. Tätä kutsutaan pakkausten osalta osittaiseksi tuottajavastuuksi. Se on toiminut tuloksekkaasti, sillä yritykset ovat kiitettävästi huolehtineet pakkausten hyötykäyttövelvoitteistaan maksamalla muun muassa pakkausten hyötykäyttömaksunsa. Laskun suuruus riippuu käytettyjen pakkausten määrästä. Tällä järjestelmällä on saavutettu kirkkaasti kaikki EU:n pakkaus- ja pakkausjätedirektiivin ja Suomen lainsäädännön asettamat tavoitteet. Se toimii niin hyvin, että suurin osa, 90 prosenttia, pakkausjätteistä hyödynnetään jo nyt. Melkoinen osa tästä määrästä on kuluttajien palauttamia pakkauksia. Niitä kerätään muun muassa noin 10 000:ssä pantillisten pakkausten palautuspisteessä ja 1 900 kartonginkeräyspisteessä kautta maan.

Nyt koko pakkausjätemäärästä vain marginaaliselle hyödyntämättömälle jäte-erälle ollaan aiheuttamassa moninkertaiset kustannukset muuttamalla osittainen tuottajavastuu täydeksi tuottajavastuuksi. Huomionarvoista on, että kaikki lisäkustannukset kaatuisivat kuitenkin lopulta kuluttajien maksettaviksi. Uudistuksella tehdään pakattuja tuotteita markkinoivista yrityksistä jätehuoltoyrityksiä. Lisäksi sillä luodaan nykyisen hyvin toimivan jätehuollon rinnalle useita järjestelmiä, jotka kilpailevat keskenään samoista kuluttajien pakkausjätteistä. Kuluttajilta kerättyjen pakkausten kierrätys ei kuitenkaan oleellisesti entisestään lisääntyisi, koska materiaali on sekalaista ja epäpuhtauksiensa vuoksi pääosin kierrätykseen kelpaamatonta. Esimerkiksi monet elintarvikepakkaukset soveltuvat ainoastaan energiana hyödynnettäväksi. Siihen ne sopivatkin mainiosti korvamaan esimerkiksi kivihiiltä ja turvetta.

Kuluttajan näkökulmasta katsottuna pakkausten palauttaminen ei myöskään helpottuisi tulevaisuudessa - päinvastoin. Kuluttajilta edellytetään pakkausten lajittelua kotona ja kullekin neljälle pakkausmateriaalille erillistä astiaa. Kuluttaja tuskin haluaa lajitella ja kierrättää, jos hän tiedostaa edellä mainitut ympäristölle ja itselle koituvat kustannukset ja haitat.

Ihmetystä herättääkin, mikä nykyisessä hyvin toimivassa järjestelmässä on ongelma ja kenen mielestä. Eikö yksi jätevesiasetuksen kaltainen epäonnistuminen riitä? Halutaanko jätelaista jätevesiasetuksen seuraaja? Toivoa sopii, että eduskunta palauttaa jätelakiesityksen pakkausten tuottajavastuun osalta sitä valmistelleelle työryhmälle uudelleen valmisteltavaksi alan asiantuntijoita paremmin kuunnellen.

 
Lisätietoja: Pakkausalan Ympäristörekisteri PYR Oy, toimitusjohtaja Annukka Leppänen-Turkula, GSM 050 569 9185, annukka@pyr.fi