Julkaisu: Suomessa tulisi ottaa aktiivinen ote työajan lyhentämiseen

Kalevi Sorsa -säätiölle kirjoittamassaan katsauksessa Työajan lyhentämisen pitkä perinne – ja tulevaisuus työmarkkinaneuvos, valtiotieteiden tohtori Pekka Peltola tekee katsauksen työajan historialliseen kehitykseen, työajan tutkimuksen haasteisiin ja tulevaisuuden kehitystrendeihin. 

- Työn tuottavuuden kasvu on mahdollistanut sen, että työaikaa on asteittain lyhennetty. Työajan lyheneminen ei kuitenkaan tapahdu automaattisesti, vaan on useimmiten seurausta työntekijöiden vaatimuksista, jotka ovat ajoittain aiheuttaneet veristäkin kamppailua työnantajien kanssa. Viime vuosina tuottavuuden kasvu on kanavoitu useammin palkankorotuksiin ja sitä kautta kulutuksen lisäämiseen kuin työajan lyhentämiseen, Peltola toteaa.

Katsauksessaan Peltola kiinnittää huomiota myös yhteen tärkeään, mutta usein huomiotta jääneeseen trendiin. Tehtyjen työtuntien määrä Suomessa on viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana vähentynyt, vaikka samalla tarkastelujaksolla väestö, työikäiset ja työvoima ovat lisääntyneet. Koska vähentynyt työnteko ei ole heijastunut työaikaan, olemme nähneet samalla aikajänteellä työttömyyden lisääntyvän.

- Kun työn määrä vähenee, mutta työaikaa ei lyhennetä, on työttömyyden lisääntyminen varsin todennäköistä. Kansainvälisessä vertailussa Suomi on työajoissa teollisuusmaiden keskikastia, eli työajan lyhentämiseen on meillä varaa ja hyvät mahdollisuudet. Vanha aika ei palaa, vaan työelämää pitää kehittää myös työajan osalta ja nimenomaan sitä lyhentämällä, Peltola kertoo.

Julkaisussa Peltola toteaa myös, että perusteet työajan lyhentämiseen ovat muuttuneet. Teollistumisen alkuaikoina motiivina oli työntekijöiden terveyden turvaaminen. 1970-luvun paikkeilla ruvettiin lisäksi keskustelemaan työajan lyhentämisen työllisyysvaikutuksista. Uusien tutkimusten mukaan työajan lyhentämiselle olisi myös ekologisia perusteita, sillä lyhyempi työaika näyttää kuormittavan ympäristöä vähemmän. Koronan jälkeinen kollektiivinen downshiftaus työelämässä voisi siis tehdä hyvää paitsi yksilöille, myös työllisyydelle ja ympäristölle. 

- Työajasta tulee keskustella, sillä aika on ihmisille tärkeä resurssi. Olisi kuitenkin hyvä, jos tavoite lyhyemmästä työajasta saataisiin yksilöiden tasolta myös kollektiivisen päätöksenteon tasolle, eli ammattiliittoihin, yrityksiin ja politiikan piiriin, Sorsa-säätiön hankevastaava Samuli Sinisalo toteaa.

Julkaisu on osa Kalevi Sorsa -säätiön Ihmisen toiminnan vaikutukset maapallolle -hanketta (2019–2023), joka tarkastelee ekologisen kriisin syitä ja yhteiskunnallisia seurauksia sekä pyrkii löytämään oikeudenmukaisia ratkaisuja yhteiskuntien saattamiseksi kestävälle uralle. Hankkeessa on julkaistu myös hankevastaava Samuli Sinisalon Työajan lyhentämisen ekologiset vaikutukset ja Pekka Peltolan Lyhyemmän työajan kokeilut Suomessa 1996–1999.

Julkaisut ovat vapaasti ladattavissa Sorsa-säätiön verkkosivuilta, www.sorsafoundation.fi