Juuri julkaistu: Ensihoidon kohtaamat pienet lapset usein hyväkuntoisia

Ensihoito kohtaa alle yksivuotiaita lapsia lukumääräisesti vähän, mutta väestömäärään suhteutettuna selvästi useammin kuin muun ikäisiä lapsia. Pienten lasten ensihoitotehtävistä on ollut saatavilla vain vähän tutkimustietoa.

Juuri julkaistussa tutkimuksessa selvitettiin imeväisikäisten ensihoitokontaktien luonnetta. Lisäksi arvioitiin tällä hetkellä käytössä olevan hälytyskoodijärjestelmän toimivuutta imeväisten kohdalla. Laajassa viiden vuoden väestötutkimuksessa oli mukana kaikki 1 712 alle vuoden ikäisiin lapsiin kohdistuneet ensihoitotehtävät Helsingissä vuosina 2013–2017.

Tutkimuksessa selvitettiin potilasrekistereistä näiden lasten ensihoitotehtävän luonne, kunkin lapsen tila, lapsen tarvitsema ensi- ja päivystyshoito, osasto- ja tehohoidon tarve, sairaalahoidon aikana tehdyt kirurgiset toimenpiteet sekä kuolleisuus ensihoidon jälkeisten 12 kuukauden aikana. Lisäksi selvitettiin, miten hälytyskeskuksen kiireellisyys- ja oirekoodit suhteutuvat myöhempiin diagnooseihin.

Oirekoodien taustalla monenlaisia diagnooseja

Hätäkeskus käyttää ensihoidon hälytyksissä kiireellisyys- ja oirekoodistoa, jotka ovat lapsilla samat kuin aikuisilla.

Tutkimuksen mukaan ensihoidon kohtaamien alle yksivuotiaiden lasten yleisimmät ensihoidon hälyttämiseen johtaneet syyt olivat oirekoodien perusteella hengitysvaikeus, putoaminen ja hengitystie-este. Hätäkeskuksen tekemät kiireellisyysarviot ennustivat varsin hyvin lasten hoidon tarvetta.

Oirekoodit eivät sen sijaan vastanneet myöhemmin sairaalassa annettuja diagnooseja kovin hyvin.

”Aikuisen on vaikeaa tulkita lapsen oireita. Haastavaa on esimerkiksi pienen vauvan hengitysvaikeuden arviointi, kun kipukin voi ilmetä poikkeavana hengityksenä”, arvelee anestesiologian ja tehohoidon erikoislääkäri, osastonlääkäri Jelena Oulasvirta, HUS Leikkaussalit, teho- ja kivunhoito -tulosyksiköstä.

Hätäkeskuksessa pienten lasten tilan arviointi perustuu soittajan kuvailemiin havaintoihin. Siksi ensihoidon ja päivystyksen on tärkeää tutkia pienet lapset riittävän laajasti ja huolellisesti. Oirekoodi ei siis saisi johdatella liikaa pienen lapsen ensihoitoa. Tutkimuksen tulos kertoo todennäköisesti siitä, miten vaikeaa aikuisen on kuvata ja tulkita pienen vauvan ilmentämiä oireita.

”Aikuisten on usein vaikea arvioida pienten lasten oireita, koska he eivät osaa puhua. Tämä koskee varmasti myös hätäkeskusta. Samat oirekoodit eivät siis vaikuta toimivan samalla tavalla vauvasta vaariin”, kertoo Oulasvirta.

Pienistä lapsista viidennes osastohoidon tarpeessa

Ensihoidon kohtaamista pikkulapsipotilaista alle puolet eli 683 lasta kuljetettiin ambulanssilla HUSiin sairaalapäivystykseen ja 194 lasta saapui sairaalapäivystykseen muilla keinoin. Tutkimuksen kaikista lapsista viidennes eli 336 lasta kirjattiin osastohoitoon, joista 28 teho-osastolle.

Sairaalahoitoa vaatineet lapset olivat tutkimuksen nuorimpia, he olivat muita useammin syntyneet ennenaikaisesti, heillä oli ollut vastasyntyneinä terveydellisiä ongelmia tai ensihoito oli kohdannut lapsen jo aiemmin edeltävän kolmen vuorokauden sisällä. Kaksi lasta todettiin menehtyneeksi ensihoidossa, ja yksi menehtyi seuraavan vuoden aikana.

Ensihoidon kohtaamien pikkulapsipotilaiden hoidon tulokset arvioitiin tutkimuksessa hyviksi.

Enemmistö ei tarvinnut ambulanssikuljetusta

Noin 60 prosenttia ensihoidon kohtaamista lapsista ei tarvinnut ambulanssikuljetusta jatkohoitoon. Tutkijat arvelevat, etteivät pikkulasten vanhemmat aina saa yhteyttä lapsiperheiden muihin palveluihin. Kun muut palvelut ovat kiinni tai niitä ei tunneta, jää hätääntyneille vanhemmille ainoaksi vaihtoehdoksi soittaa hätänumeroon.

”Olisi mielenkiintoista selvittää, kuinka usein vanhemmat olivat ensin ottaneet tai yrittäneet ottaa yhteyttä muihin palveluihin ja onko niistä ollut apua tilanteessa, joka johti hätäpuhelun soittamiseen”, Oulasvirta pohtii.

Tässä tutkimuksessa ei siis selvitetty, miksi vanhemmat soittivat juuri hätäkeskukseen, saivatko he ensihoitokäynnistä tarvitsemansa avun ja olisiko jokin muu palvelu voinut auttaa heitä paremmin jo alkuvaiheessa.

”Kynnys soittaa hätänumeroon pienen lapsen kohdalla on toki oltava riittävän matala, mutta vaikuttaa siltä, että tällä hetkellä ambulanssi ei ole tarkoituksenmukaisin avun ja neuvojen antaja kaikissa niissä tilanteissa, joihin se hälytetään. Tämä ongelma on havaittu muissakin maissa”, Oulasvirta pohtii.

Tutkimus on Jelena Oulasvirran Helsingin yliopistolle tehtävän väitöskirjan osa-artikkeli.

_______________________________________________________________________

Meilahden kampuksella tuotetaan vuosittain noin 2000 uutta tieteellistä julkaisua. Juuri julkaistu -juttusarjassa uutisoidaan pieni otos näistä artikkeleista. Tavoitteena on esimerkein avata Meilahden kampuksen tutkimuksen laajaa kirjoa ja tuoda terveystieteellistä tutkimusta lähemmäksi ihmisten arkea.