Kahden lintulajin haitallinen risteytyminen vähenee aikaistuvien keväiden myötä

Sepelsieppo on pieni varpuslintu, joka ilmaston lämmetessä on levittäytymässä pohjoista kohti. Noin 50 vuotta sitten laji levittäytyi Etelä-Ruotsiin Öölannin saarelle, minkä jälkeen se on pesimäpaikoista käytävän kilpailun ja risteytymisen kautta syrjäyttänyt lähisukuisen kirjosiepon suosituimmista elinympäristöistä. Risteytyminen on lajeille haitallista, koska risteymäyksilöt eivät pysty lisääntymään.

Molemmilla lajeilla on kiire reagoida muuttuvaan ilmastoon, mutta samalla toisen lajin aiheuttama paine vähenee, kertoo Päivi Sirkiä, Luonnontieteellisen keskusmuseon tutkija Helsingin yliopistosta ja yksi tutkimuksen kirjoittajista.

Evolutiivinen lajien lisääntymisen eriytyminen kestää yleensä hyvin kauan, mutta Öölannin saaren risteytymisvyöhyke osoittaa, että risteytymisen syitä ja seurauksia voidaan tutkia reaaliajassa.

Luonnontieteellisen keskusmuseon ja Uppsalan yliopiston yhteistutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että ympäristönmuutokset, ja erot näihin muutoksiin sopeutumisessa, voivat joskus edistää lajien yhteiseloa. Lisäksi ne mahdollisesti estävät myös lähilajien paikallisia sukupuuttoja. Jo pienet erot kahden lajin reaktioissa muuttuneeseen ympäristöön voivat muuttaa lajien lisääntymisen eriytymistä ja lajien välistä syrjäyttävää kilpailua. Tämän tutkimuksen tulokset osoittavat, että ilmastonmuutoksen vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen ovat monimutkaisia.

Tutkimuksessa selvisi, että kirjosiepot näyttävät voivan elää sepelsiepon esiintymisalueilla, koska lajit reagoivat eri lailla lämpeneviin keväisiin. Sepelsieppojen on pärjätäkseen aikaistettava pesintäänsä kirjosieppoja enemmän. Tämän seurauksena myöhään pesivillä kirjosiepoilla on pienempi riski risteytyä sepelsiepon kanssa.

Pesinnän ajoituksen muutos edesauttaa yhteiseloa

Lämpimämmät keväät aikaistavat lehtien puhkeamista ja edelleen ajankohtaa, jolloin hyönteisravintoa on runsaasti saatavilla. Tämä vaikuttaa moniin pohjoisen pallonpuoliskon lintulajeihin, jotka kasvattavat poikasensa pitkälti hyönteistoukilla. Sekä kirjo- että sepelsieppo muuttavat vuosittain talvehtimisalueiltaan Afrikasta pesimään pohjois-Eurooppaan, jossa ne syöttävät ravitsevia toukkia poikasilleen. Linnut joutuvat ajoittamaan pesintänsä samanaikaiseksi ravinnon saatavuuden kanssa. Keväiden muuttuessa lämpimimmiksi, lintujen on pesittävä aikaisemmin varmistaakseen, että nopeasti kasvaville poikasille riittää toukkia. Viimeisten 14 vuoden aikana sepelsiepot ovat aikaistaneet pesintäänsä enemmän kuin kirjosiepot. Kasvanut ero lajien pesinnän ajoituksessa on hyödyllinen, koska haitallisen risteytymisen riski kirjosiepolle on pienempi.

Aika on yksi tekijöistä, jotka vähentävät lajien välistä risteytymistä ja edesauttavat lajien yhteiseloa samoilla alueilla, toteaa Sirkiä.

Miksi nämä lähisukuiset ja ekologisesti samankaltaiset lajit reagoivat eri tavoin ympäristön muutoksiin? Todennäköinen syy piilee resurssien käytön pienissä eroissa. Kirjosieppo pystyy käyttämään resursseja laajemmin kuin sepelsieppo, kutenesimerkiksi hieman monipuolisempaa ravintoa. Kirjosiepolle ei siksi ole yhtä tärkeää ajoittaa pesintäänsä samanaikaisesti ilmaston lämpenemisen aikaistaman toukkien runsaimman saatavuuden kanssa.

Tutkimuksessa seurattiin tarkasti yli 3200 sepel- ja kirjosiepon pesintää, esimerkiksi sitä, kuinka monta poikasta kultakin pesivältä parilta kuoriutui ja selvisi lentokykyiseksi. Tämä osoitti tutkijoille sepelsiepon aikaisen pesinnän tärkeyden, sillä aikaisista pesinnöistä selvisi enemmän poikasia lentokykyisiksi.

Päivi M. Sirkiä , S. Eryn McFarlane, William Jones, David Wheatcroft, Murielle Ålund, Jakub Rybinski, ja Anna Qvarnström: Climate-driven build-up of temporal isolation within a recently formed avian hybrid zone. Evolution. DOI: 10.1111/evo.13404