Kannattaako vuoden poikimaväliä tavoitella?

”Pääsääntöisesti vastaus kysymykseen on kyllä”, sanoo Luonnonvarakeskuksessa (Luke) asiaa tutkinut erikoistutkija Anna-Maija Heikkilä.

Poikimavälin lyhentyessä vuosituotokset kasvavat, mikä parantaa kannattavuutta. Lehmän lypsykäyrän muoto puolestaan vaikuttaa siihen, kuinka suuri lyhyen poikimavälin tuoma tuotoshyöty on.

Laskurilla on helppo vertailla eri vaihtoehtoja

Mikäli poikimavälin pidennys ei ole tietoinen valinta, se tarkoittaa tiineyttä kohti tarvittavan siemennysmäärän ja siten kustannusten kasvua. Tiinehtyminen voi vaatia myös lisäkustannuksia aiheuttavia hedelmällisyyshoitoja. Toisaalta poikimiseen liittyy riskejä, jotka toteutuessaan voivat lisätä eläinlääkinnän tarvetta. Vuotuisten hoitokertojen määrän lisäyksestä poikimavälin lyhentyessä ei kuitenkaan ole näyttöä.

Koska ihanteelliseen poikimaväliin liittyy tapauskohtaisia tuotto- ja kustannuseriä, asian tarkasteluun on kehitetty Poikimaväli-laskuri. Laskurilla voi määrittää eripituisten poikimavälien antaman taloudellisen tuloksen tila- ja lehmäkohtaisten lähtöarvojen avulla.

Siemennykset kannattaa aloittaa nykyistä aikaisemmin

Ongelmalehmien poistot kaunistavat karjan hedelmällisyyden tunnuslukuja, mutta niistä aiheutuu myös kustannuksia. Laskurilla voi arvioida ennenaikaisen poiston kustannuksia nostamalla uudistusprosenttia ja pudottamalla keskituotosta, koska ennen viidettä lypsykautta poistettujen lehmien parhaat tuotokset jäävät saavuttamatta.

Nyrkkisääntö on, että siemennykset kannattaa aloittaa aikaisemmin ja niitä kannattaa jatkaa pidempään kuin yleisesti tehdään. Tuottaja voi vertailla vaihtoehtoisia hoitostrategioita Poikimaväli-laskurilla saadakseen pohjaa päätöksenteolleen.

Kannattavuuteen vaikuttaa myös työmäärä

Sama kate voidaan saavuttaa tuotoksen, poikimavälin ja uudistusprosentin suhteen erilaisilla yhdistelmillä. Katteen maksimoimiseksi kaikkien osatekijöiden on oltava kohdallaan, mutta laskennassa tulee ottaa huomioon myös se työmäärä, joka huippuarvojen saavuttamiseen tarvitaan. Tilakohtaisesti voidaan päätyä erilaisiin tavoitteisiin ja keinoihin, koska sekä karjan ominaisuudet että tuottajan arvostukset vaikuttavat valintoihin. Minimivaatimus kuitenkin on, että muuttuvien kustannusten jälkeen katetta pitäisi jäädä vähintään kiinteiden kustannusten verran.

Tuotosseurannassa vuonna 2016 mukana olleilla lehmillä keskimääräinen poikimaväli oli 410 päivää. Pitkään jatkunut poikimavälin kasvu on saatu taittumaan, mutta 365 päivän tavoitteeseen on vielä matkaa.  

"Toivon nyt julkaistavan laskurin tuovan lisää kannusteita poikimavälin lyhentämispyrkimyksiin", sanoo laskurin rakennuksesta vastannut Anna-Maija Heikkilä.

Laskuri on vapaasti ladattavissa Luken sivuilta.

Tutkimusta ovat Luken lisäksi rahoittaneet Maatilatalouden kehittämisrahasto Makera ja Faba.