Kaupunkilinnut suojelevat taas poikasiaan

Lokinpoikaset ovat pesäpakoisia, eli ne alkavat liikkua lähiympäristössä jo parin päivän ikäisinä. Rauhallisissa oloissa ne voivat käyttää pesää nukkumapaikkana pitkäänkin ja pysytellä katolla lentokykyiseksi saakka. Varsinkin kalalokin poikasilla on kuitenkin niille itselleen vaarallinen ja ihmisten kannalta toisinaan harmillinen tapa hypätä tai pudota katolta katutasolle jo lentokyvyttöminä. Erityisesti sisäpihoilla niiden mahdollisuudet väistää ihmisiä ovat huonot.

Poikuettaan puolustavat lokkiemot tekevät äänekkäitä valehyökkäyksiä ihmisten kimppuun. Jos poikaset ovat parkkeeranneet esimerkiksi kulkuväylille, roska- tai autokatoksiin tai leikkialueille, syntyy tästä hämminkiä ja joskus myös vaaratilanteita. Koska kaikki lokkilajit ovat pesimäaikana rauhoitettuja, poikasia tai emoja ei saa vahingoittaa.

Helsingin puistoissa ja lähimetsissä on vankka variskanta. Varis ruokkii poikasensa lähes lentokykyisiksi pesän suojissa, mutta ne hyppäävät alas puusta vielä lentotaidottomina. Kestää pari päivää ennen kuin ne pystyvät nousemaan puuhun, ja tänä aikana kaupunkivarikset voivat olla hyvin aggressiivisia. Lokeista poiketen ne eivät tyydy valehyökkäyksiin, vaan voivat iskeä ihmisen päähän haavan. Eläinten tekemät haavat on syytä käydä puhdistuttamassa terveyskeskuksessa.

Nämä tilanteet laukeavat usein itsestään, kun emolinnut houkuttelevat poikasensa rauhallisempaan paikkaan. Variksilla siihen ei mene montaa päivää, mutta lokkien lentokyvyn saavuttaminen kestää viikkoja. Siirtyminen rauhallisempaan paikkaan tapahtuu usein varhain aamulla, kun liikenne on vähäistä. Viranomaisten apu näissä ongelmatilanteissa on varsin harvoin tarpeen.

Syöksyileviä lokkeja ja variksia voi pitää loitommalla sateenvarjon avulla tai yksinkertaisesti nostamalla käden pään yläpuolelle.