Kehitysjärjestöjen rahoitusosuus ennätyksellisen alhainen

Korvaamatonta, tarkoituksenmukaista, tehokasta. Tuottaa johdonmukaisesti tuloksia, usein hyvin vaikeissa olosuhteissa. Näillä sanoilla järjestöjen työtä on arvioitu ulkoministeriön kansalaisjärjestöjen työtä arvioineissa selvityksissä.

Kehitysyhteistyön kokonaismäärärahoja esitetään talousarviossa nostettavaksi 0,41 prosenttiin bruttokansantulosta, mutta järjestöjen osuus näkyy silti leikkausten jälkeen vakiintuneen 65 miljoonaan euroon. Tämä tarkoittaa sitä, että järjestöjen osuus kehitysyhteistyöstä jatkaa laskuaan ja on alimmillaan sitten vuoden 2002 -  ja putoaa ensimmäistä kertaa lähes kahteenkymmeneen vuoteen alle seitsemän prosentin. Vielä 2015 kehitysjärjestöjen osuus kehitysyhteistyöstä oli 14,2 prosenttia.

"Järjestöt tekevät tutkitusti vaikuttavaa ja hyvää työtä. Haastavissa olosuhteissa järjestöt ovat yksi korvaamaton toimija, joka mahdollistaa laajapohjaisen yhteistyön kehityksen aikaansaamiseksi. Järjestöjen osaaminen, työn tukeminen ja suomalaisten osallistaminen järjestöjen kautta kehitysyhteistyöhön pitäisi nähdä inhimillisenä ja strategisena panostuksena tulevaisuuteen”, sanoo Kepan ja Kehyksen muodostaman kehitysyhteistyön kattojärjestön toiminnanjohtaja Juha-Erkki Mäntyniemi.

Talousarvio esittää rajuja leikkauksia myös opetus- ja kulttuuriministeriön tukea saavien rauhanjärjestöjen työhön. Ensi vuonna rauhanjärjestöjen työn tuki pienenisi lähes 30 prosenttia vuoteen 2018 verrattuna. Tämä on jatkoa jo vuosia jatkuneille rahoitusleikkauksille, mikä on johtanut rauhanjärjestöjen toiminnan supistumiseen. 

”Avustusta saavien järjestöjen ja ryhmien määrä - ja sitä kautta asiantuntijoiden määrä - on vähentynyt vuosi vuodelta. Toimimme aivan kipurajalla, ja olemme vedonneet hallitukseen, jotta se peruisi uudet leikkaukset”, sanoo Rauhanliiton toiminnanjohtaja Laura Lodenius.

Järjestöjen työ kohdistuu suureksi osaksi kaikkein köyhimpiin maihin. Järjestöjen kehityshankkeiden rahoituksesta 58 prosenttia kohdistuu niin sanottuihin LDC-maihin, eli YK:n määrittelemiin vähiten kehittyneisiin ja köyhimpiin maihin. Ylipäätään järjestöjen työn on todettu tuottavan hyviä tuloksia palvelujen tarjoamisessa nimenomaan kaikkein heikoimmassa asemassa oleville ihmisille, joita muut tukimuodot eivät tavoita. Esimerkiksi Nepalissa, jossa paikkaillaan edelleen vuoden 2015 maanjäristyksen jälkiä, järjestöt edistävät haavoittuvimmassa asemassa olevien lasten, tyttöjen ja kastittomien kouluun pääsyä.

Hallituskauden alussa kehitysyhteistyöstä leikattiin suhteellisesti enemmän kuin muilta politiikan aloilta ja järjestöiltä suhteessa enemmän kuin mistään muusta kehitysyhteistyön muodosta. Varsinaisesta kehitysyhteistyöstä leikattiin 38 prosenttia ja järjestöjen työstä 43 prosenttia. Kehitysjärjestöjen kattojärjestö on hallitusohjelmatavoitteissaan suositellut kansalaisyhteiskunnan toimijoiden rahoituksen kasvattamista viiteentoista prosenttiin.

Samaan aikaan kun kansalaisjärjestöjen rahoitus polkee paikallaan ja yrityksiä on haastavaa saada panostamaan hauraimpiin valtioihin, myös valtio on vähentänyt panostustaan kaikkein köyhimmille.

Suomi on sitoutunut ohjaamaan 0,2 prosenttia BKTL:stä kehitysyhteistyönä kaikkein vähiten kehittyneisiin maihin, mutta osuus on laskenut hälyttävästi 0,13 prosenttiin. Ensi vuoden talousarviossa Suomi ei myöskään pyri nostamaan tavoitettaan tämän vuoden tasosta kuin 0,14 prosenttiin. Vähiten kehittyneiden maiden tuntomerkkejä ovat alhainen tulotaso, matala inhimillisen kehityksen taso eli esimerkiksi heikko lukutaito ja väestön huono terveys sekä talouden haavoittuvuus.

Lisätietoja:

Juha-Erkki Mäntyniemi
toiminnanjohtaja, Kepan ja Kehyksen muodostama kehitysyhteistyön kattojärjestön toiminnanjohtaja
p. 050 317 6695

Laura Lodenius
toiminnanjohtaja, Rauhanliitto
p. 040 717 7762