Kehityspoliittinen toimikunta: Kehitysyhteistyö, humanitaarinen apu ja rauhantyö tarvitsevat yhteisen suunnan

Raportissa käydään läpi kolmoisneksus-lähestymistapana tunnettua yhteistyötä erityisesti hauraissa olosuhteissa ja pitkittyneissä konflikteissa, joissa kehitysyhteistyön, humanitaarisen avun ja rauhantyön toteuttaminen on erityisen haasteellista.

Tarve yhteistyön tiivistämiselle on ilmeinen, sillä merkittävä osa Suomen kehitysyhteistyön kumppanimaista on hauraita valtioita. Näitä ovat esimerkiksi Afganistan, Etiopia ja Myanmar. Suomi tunnetaan myös sitoutuneena humanitaarisen avun antajana ja rauhantyön toteuttajana.

Yhä vaikeammat tilanteet korostavat yhteistyötä

Kolmoisneksus-lähestymistapa tarkoittaa toimia, joilla vahvistetaan kehitysyhteistyön, humanitaarisen avun ja rauhantyön välisen yhteistyön johdonmukaisuutta ja täydentävyyttä. Keskeistä on myös yhteistyö paikallisten toimijoiden kanssa ja heidän sitoutumisensa prosessiin.

Raportissa todetaan, että onnistuessaan kolmoisneksus näkyy saumattomana ja entistä tarkoituksenmukaisempana toimintana kohdemaiden ihmisten tarpeiden, oikeuksien ja kestävän rauhan näkökulmasta.

Pakottavimmat uudistuspaineet nousevat suoraan yhä vaikeammista toimintaympäristöistä, joissa on usein tarve humanitaariselle avulle, kehitysyhteistyölle ja rauhantyölle yhtä aikaa. Näissä tilanteissa humanitaariset tarpeet saattavat jatkua pitkään tai nousta uudelleen esiin. Siksi on tärkeää toimia samanaikaisesti myös perinteisemmin kehitysyhteistyönä ajateltujen asioiden parissa. Näitä ovat esimerkiksi koulutus, seksuaali- ja lisääntymisterveys sekä vesi- ja sanitaatioala.

Vastaavasti myös tarve rauhantyön eri muodoille määräytyy toimintaympäristön ja tarpeiden mukaan.

Suomella hyvät edellytykset vahvistaa yhteistä suuntaa

Kasvavasta tarpeesta huolimatta kehitysyhteistyön, humanitaarisen avun ja rauhantyön välisen yhteistyön lujittaminen voi olla haastavaa. Työtä helpottaa osaltaan OECD:n kehitysapukomitean (DAC) julkaisema suositus, joka tarjoaa toiminnan periaatteita listaavan ohjenuoran.

KPT:n raportin mukaan Suomella on hyvät valmiudet vahvistaa eri toimijoiden yhteistyötä. Se edellyttää kuitenkin entistä vahvempaa poliittista tahtotilaa, määrätietoista johtajuutta sekä eri osa-alueiden yhteistyötä tukevia linjauksia. Tarvitaan myös ajattelu- ja toimintatapojen muutosta sekä rahoittaja- että kohdemaissa, jotta tiivistetty yhteistyö ja yhteiset tavoitteet toteutuvat.

Tällä hetkellä Suomelta puuttuu vielä yhteisesti hyväksytty lähestymistapa kolmoisneksukseen, joka ohjaisi toimintaa hauraissa tilanteissa. Lisäksi avustus- ja kansalaisjärjestöt tarvitsevat tarkempia ohjeita, millaisiin yhteistyötä tukeviin toimintoihin Suomen valtion rahoitusta voidaan kanavoida.

Yhdessä enemmän kuin osiensa summa – Miksi suomen kehitysyhteistyö, humanitaarinen apu ja rauhantyö tarvitsevat yhteisen suunnan? -raportti löytyy kokonaisuudessaan KPT:n verkkosivuilta.

Lisätietoja:

KPT:n puheenjohtaja Inka Hopsu, puh. 040 758 9545, inka.hopsu@eduskunta.fi

KPT:n pääsihteeri Marikki Stocchetti, puh. 050 525 8649, marikki.stocchetti@formin.fi

Kehityspoliittinen toimikunta on ainoa systemaattisesti ja laaja-alaisesti Suomen kehitysyhteistyötä sekä -politiikkaa seuraava ja analysoiva taho. Valtioneuvosto asettaa toimikunnan hallituskausittain. Sen jäsenistö koostuu eduskuntapuolueista, etu- ja kansalaisjärjestöistä sekä UniPID- verkoston yliopistoista.