Keski-Lapissa inventoidaan lettosoita

Lettohankkeessa tavoitteena on koota tietoa, joka mahdollistaa lettojen esiintymisen, tilan sekä hoito- ja ennallistamistarpeen arvioinnin. Myös lettojen aiemmasta niitty- ja laidunkäytöstä kootaan tietoa. Tietoja voidaan käyttää esimerkiksi lettojen tilan arvioinneissa sekä luonnonarvot huomioivassa maankäytön suunnittelussa. Hankkeessa tehdään yhteistyötä niiden tahojen kanssa, jotka tuottavat tai tarvitsevat toiminnassaan tietoja lettoesiintymistä. Tavoitteena on lisätä avoimesti saatavissa olevaa luontokohdetietoa.

Lettojen käyttöhistoria vaikuttaa niiden nykytilaan

Letot ovat harvinaistuneet erityisesti Etelä-Suomessa ja myös Lapin eteläosissa. Lettoja on hävittänyt muun muassa pellonraivaus, jota Pohjois-Suomessa tehtiin laajamittaisesti vielä sotien jälkeen asutustoiminnan yhteydessä. Myös metsäojitukset ovat olleet merkittävä muutostekijä. Ojitukset ja muu maankäyttö lettosuon ulkopuolella voi muuttaa ojittamattomankin leton vesitaloutta ja aiheuttaa kuivahtamista, karuuntumista ja lettolajiston taantumista.

Letot ovat suoluontotyypeistä rehevimpiä ja harvinaisimpia. Ne ovat myös tärkeä elinympäristö vaateliaalle ja monimuotoiselle lajistolle. Lettoja esiintyy etenkin alueilla, joilla maa- ja kallioperässä on runsaasti kalkkia sekä alueilla, joilla kallioperässä esiintyy vihreäkiveä, kuten Keski-Lapissa. Lettokasvillisuuden perusteella voidaan erottaa karkeasti noin 15 lettotyyppiä, joiden sisällä kasvillisuutta voidaan edelleen ryhmitellä pienipiirteisemmin.

Letoilla on ollut vahva asema karjatalouden niitty- ja laidunnuskäytössä ennen laajamittaista peltoviljelyä. Perinteinen laidunnus ja niitto pitivät lettoja avoimina, mikä osaltaan ylläpiti niiden monimuotoisuutta. Lapissa rehevät suot ovat edelleen merkittäviä porojen kesälaitumia, mikä osaltaan ehkäisee niiden umpeenkasvua. Lettojen vanhaa kulttuurikäyttöä on tutkittu ja dokumentoitu toistaiseksi vähän, vaikka esimerkiksi viime vuoden inventoinnit osoittavat sen olleen hyvin yleistä Lapissa.

Lettoluontotyypit ovat Lapissakin uhanalaisia tai silmälläpidettäviä luontotyyppejä. Lettojen taantuminen on heikentänyt myös lettolajiston elinvoimaisuutta. Lähes puolet uhanalaisista suolajeista elää ensisijaisesti letoilla. Lettojen turvaamisella on siksi merkittävät monimuotoisuusvaikutukset.

Ajantasainen tieto auttaa lettojen vaalimisessa

Lapissa lettoja on vielä jäljellä huomattavasti enemmän kuin Etelä-Suomessa ja niiden tila on pääosin parempi. Tiedon taso erityisesti suojelualueiden ulkopuolisten lettojen määrästä ja nykytilasta on riittämätön. Tilannetta pyritään parantamaan nyt toteutettavassa inventointihankkeessa.

Ajantasainen tieto lettojen esiintymisestä ja tilasta edistää maanomistajien mahdollisuuksia ottaa esiintymät huomioon toiminnassaan. Näiden arvokkaiden elinympäristöjen turvaamiseen on myös keinoja. Helmi-elinympäristöohjelman puitteissa lettoja voidaan turvata joko vapaaehtoisen suojelun keinoin tai luonnontilaltaan heikentyneiden kohteiden luonnonhoito- ja ennallistamistoimenpiteillä. 

Luonnontilaiset tai luonnontilaisen kaltaiset letot ovat metsälain perusteella turvattavia erityisen tärkeitä elinympäristöjä. Myös monet metsäsertifioinnin kriteereissä ja metsänhoitosuosituksissa mainitut suoluonnon turvaamissuositukset koskevat lettoja.

Helmi-ohjelma

Ympäristöministeriön käynnistämän Helmi-ohjelman toimet tarttuvat Suomen luonnon köyhtymisen suurimpaan suoraan syyhyn: elinympäristöjen vähenemiseen ja laadun heikkenemiseen. Ohjelmassa suojellaan ja ennallistetaan soita, kunnostetaan lintuvesiä ja kosteikkoja, hoidetaan perinnebiotooppeja ja metsäisiä elinympäristöjä sekä kunnostetaan ranta- ja vesiluontoa. Toiminta perustuu maanomistajien vapaaehtoisuuteen. Suojeltavista alueista saa korvauksen ja valtio tukee kunnostus- ja hoitotoimia.