Kestävän kehityksen kasvatus on peruskoulussa satunnaista

Tutkittavissa kouluissa kestävän kehityksen huomioiminen opetuksessa ja koulun arjessa vaihteli suuresti.

– Joihinkin kouluihin oli syntynyt kestävän kehityksen kasvatusta tukeva toimintakulttuuri, Seppo Saloranta toteaa.

Kyselyä täydentävät haastattelut osoittivat, että koulun rehtorilla oli ollut merkittävä rooli kestävää kehitystä edistävän toimintakulttuurin muodostumisessa ja ylläpitämisessä. Hyvän kestävän kehityksen toimintakulttuurin kouluissa toteutettiin opetuksessa ja koulun arkikäytänteissä useammin erilaisia kestävän kehityksen teemoja kuin muissa kouluryhmissä.

– Hyvän toimintakulttuurin kouluissa myös opettajat toimivat koulussa useammin kestävää kehitystä edistävästi, Saloranta kertoo.

Luokanopettajilla perinteiset opetusmenetelmät

Luokanopettajat pitävät kestävän kehityksen tavoitteita tärkeinä, mutta heidän opetusmenetelmänsä kestävän kehityksen opetukseen ovat varsin perinteisiä. Kestävän kehityksen kasvatukseen soveltuvat todellisten aiheiden parissa toteutettavat oppilasta aktivoivat, kokemukselliset ja elämykselliset työtavat.

– Hyvin toteutettuna ne lisäävät oppilaiden arvojen selkeytymistä, kriittistä ajattelua ja toiminnan taitoja. Tällaisia opetusmenetelmiä luokanopettajat toteuttavat kuitenkin vain satunnaisesti.

Oppilaat saavat koulussa melko vähän kestävän kehityksen koulukokemuksia

Kuudennen luokan oppilaat arvioivat saaneensa koulussa melko vähän kokemuksia kestävän kehityksen eri ulottuvuuksista. Tutkimuksen mukaan sosiaaliset ja kulttuuriset koulukokemukset ovat erityisen tärkeitä. Ne vaikuttavat oppilaan sisäisten tekijöiden (asenteet, henkilökohtainen normi ja pystyvyys) kautta lopulta oppilaan vastuulliseen käyttäytymiseen sekä luontoa että toisia ihmisiä kohtaan.

– Tulos kannustaa opettajia toteuttamaan opetusjärjestelyitä, joissa oppiminen tapahtuu sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja yhteisöllisessä toimintaympäristössä. Tutkimuksen mukaan kuudennen luokan oppilailla vapaa-ajalla ympäristöstä ja toisista ihmisistä huolehtiminen liittyivät yhteen. Vastuullinen käyttäytyminen ei ole vielä tämän ikäisillä kovin eriytynyttä vaan ympäristövastuullisesti toimiva oppilas toimii vastuullisesti myös toisia ihmisiä kohtaa.

Sertifioiduissa ja Vihreän lipun kouluissa kestävään kehitykseen sitoudutaan

Kestävän kehityksen kasvatukseen panostavilla kouluilla on Suomessa mahdollisuus saada ulkoisena tunnuksena Vihreä lippu tai Oppilaitosten kestävän kehityksen sertifikaatti. Salorannan mukaan tällaisiin kouluihin on rakentunut hyvä kestävän kehityksen kasvatusta tukeva ja mahdollistava toimintakulttuuri, jonka ansiosta kestävän kehityksen teemat toteutuvat näiden koulujen opetuksessa ja arkikäytännöissä useammin kuin peruskouluissa yleensä.

– Näissä kouluissa luokanopettajat toimivat työpaikallaan vastuullisemmin kuin yleensä opettajat suomalaisissa peruskouluissa, Saloranta sanoo.

Ulkoisen tunnuksen kouluissa oppilaat saivat enemmän koulukokemuksia kestävän kehityksen eri ulottuvuuksista kuin tavallisten koulujen oppilaat. Tästä huolimatta ulkoisen tunnuksen koulujen kuudesluokkalaisten oppilaiden kestävää kehitystä edistävä vapaa-ajan käyttäytyminen ei eronnut muiden kouluryhmien oppilaista.

Kestävän kehityksen kasvatukseen on panostettava

Uusi perusopetussuunnitelma vastaa tavoitetasolla hyvin YK:n uuden toimintaohjelman Agenda 2030 pyrkimyksiin. Opetussuunnitelman käytännön toteutuksessa on kuitenkin paljon parantamista. Ainejakoisessa koulujärjestelmässä oppiainerajat ylittävien teemojen toteuttaminen on haasteellista.

– Rehtoreiden mukaan koulun mahdollisuuksia edistää kestävän kehityksen kasvatusta parantaisi toiminnan suunnitelmallisuus, tehtävien vastuuttaminen ja resursointi sekä sopiva opetusmateriaalin saatavuus.

Koulun toimintakulttuurin myönteisiä vaikutuksia korostavien tutkimustulosten soveltamiseksi käytännön koulutyöhän laadittiin tutkimustulosten ja teoriaosuuden yhdistelmänä kestävän kehityksen koulun malli. Mallin tausta-ajatuksena on, että kestävän kehityksen arvoja korostavassa koulussa toteutuu toimintakulttuuri, joka edistää ja mahdollistaa oppilaalle oppimiskokemuksia kestävän kehityksen eri teemoista. Teemojen toteutuksen kautta syntyneet koulukokemukset vaikuttavat oppilaan asenteisiin, henkilökohtaiseen normiin ja pystyvyyteen, jotka edistävät oppilaan kestävää elämäntapaa.

Kasvatustieteen maisteri Seppo Saloranta väittelee 22.9. kasvatustieteellisessä tiedekunnassa aiheesta Koulun toimintakulttuurin merkitys kestävän kehityksen kasvatuksen toteuttamisessa perusopetuksen vuosiluokkien 1–6 kouluissa. Väitöstilaisuus järjestetään klo 12 Helsingin yliopiston päärakennuksen auditoriumissa XII. Väitöskirja on luettavissa e-thesiksessä

Väittelijän yhteystiedot: Seppo Saloranta, puh. 044 703 9151, s-posti seppo.saloranta@ouka.fi

Seppo Saloranta on toiminut pitkään kestävää kehitystä painottavan Hönttämäen koulun ja Timosenkosken luontokoulun rehtorina Oulussa. Tällä hetkellä hän toimii kestävän kehityksen kasvatuksen asiantuntijatehtävissä Oulun sivistys- ja kulttuuripalveluissa.