Kiky-sopimuksen työllisyysvaikutus oli merkittävä – suomalaisten työviikko jää yhä EU-keskiarvoa lyhyemmäksi

Työajan merkitys kilpailukyvylle ja työllisyydelle määrittyy työvoimakustannusten ja tuottavuuden kautta. Työaikamuutokset tukevat siis työllisyyttä ja kilpailukykyä silloin, kun ne alentavat työvoimakustannuksia tai nostavat tuottavuutta. Vuonna 2016 voimaan tullut kilpailukykysopimus (ns. kiky-sopimus) paitsi nosti Suomen työllisyyttä, myös paransi suhteellista kilpailukykyä, käy ilmi tänään julkaistusta Antti Kauhasen ja Markku Lehmuksen tutkimuksesta ”Työaika, työllisyys ja kilpailukyky” (ETLA Raportti 92).

Työajan pidentäminen oli vain yksi osa kiky-sopimusta. Nyt julkaistun tutkimuksen mukaan työajan pidennyksen osuus työllisyyden parantumisesta oli noin 40 prosenttia, loput kikyn työllisyysvaikutuksista selittyvät työvoimakustannusten alenemisella eli sosiaaliturvamaksujen ja verotuksen keventämisellä.

Jotta työllisyysaste nousisi hallituksen tavoittelemaan 75 prosenttiin, tarvittaisiin ainakin 40 000 työpaikkaa sen lisäksi, mitä on ennusteiden mukaan muutenkin syntymässä. Tarve on siis samansuuruisille toimenpiteille kuin edellisen hallituksen aikana. Arvio perustuu Etlan maaliskuun 2019 suhdanne-ennusteeseen.

Pelkästään työaikaa pidentämällä ei tavoiteta 75 prosentin työllisyyttä, mutta työajan pidentämiselläkin on vaikutuksensa, arvioi Etlan ennustepäällikkö Markku Lehmus.

- Työajan pidennyksen voidaan odottaa lisäävän työllisyyttä noin 8000‒16 000 henkilöllä vuoteen 2022 mennessä, Lehmus sanoo.

Suomalaisten työviikko edelleen EU-keskiarvoa lyhyempi

Suomessa kaikkien työllisten keskimääräinen tehty viikkotyöaika on vajaan tunnin EU-maiden keskiarvoa lyhyempi. Sekä kokopäiväisten että myös osa-aikaisten työviikot jäävät eurooppalaisessa vertailussa meillä lyhyiksi. Suomessa myös lomat, arkivapaat ja muut poissaolot lyhentävät työaikaa useimpia muita Euroopan maita enemmän.

Työajan pidentämisen tai lyhentämisen vaikutus työllisyyteen riippuu olennaisesti siitä, kuinka työajan muutokset vaikuttavat työvoimakustannuksiin ja työn tuottavuuteen. Työajan lyhentäminen esitetään usein ratkaisuksi työllisyyden nostamiseen, mutta näin ei kuitenkaan ole, muistuttaa Etlan tutkimusjohtaja Antti Kauhanen.

- Jos ajatuksena on, että kun kukin työntekijä tekee vähemmän töitä, niin sitä riittää useammalle, ei keino tepsi. Työajan lyhentämisen vaikutus työllisyyteen riippuu ennen muuta siitä, miten kannattavaa on työllistää. Jos työajan lyhentämisen yhteydessä kuukausiansioita ei leikata siten, että tuntiansiot pysyvät ennallaan, työpaikkoja syntyy vähemmän ja tuhoutuu enemmän kuin aiemmin, Kauhanen toteaa.

Tutkimusraportin työaikavertailussa on käytetty Euroopan tilastoviranomaisen Eurostatin tuoreinta työvoimatutkimusta. Raportin toisessa osassa kilpailukykysopimuksen merkitystä työllisyydelle ja Suomen kilpailukyvylle tarkastellaan hyödyntäen Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen makromallia. Analyysissä erotellaan työajan pidennyksen sekä sosiaaliturvamaksujen ja verotuksen merkitys kiky-sopimuksen työllisyysvaikutuksille. Tutkimuksen ovat tilanneet Teknologiateollisuus ry, Kemianteollisuus ry sekä Metsäteollisuus ry.

 

Kauhanen, Antti – Lehmus, Markku: Työaika, työllisyys ja kilpailukyky (ETLA Raportti 92) 

Liitteet: Kuviot 3 ja 4