Korkeakoulu-uudistukset edellyttävät yhteistyötä erikoistumisen sijaan

Osana organisaatiouudistuksia korkeakoulut pyrkivät usein kehittämään opetuksensa laatua vastaamaan uutta rakennetta. Vaikka koulutusuudistuksissa opetuksen kehittämispaine kohdistuu koko opetus- ja tutkimushenkilökuntaan, on etenkin tutkimuspohjaisissa yliopistoissa ollut tapana rajata koulutuksen kehittämisvastuu tehtävään erikoistuneille kehitysasiantuntijoille ja akateemisille johtajille. Koska ajatus jaetusta kehitysvastuusta on korkeakoulukentällä verrattain uusi, ovat siihen liittyvä ohjeistus ja toimet usein puutteellisia.

Maria Clavert osoittaa tuoreessa Helsingin yliopistossa tekemässään väitöksessä, että tiedekuntien ja tutkimusryhmien kyvyllä tukea opetus- ja tutkimushenkilöstön pedagogisia kehitysprosesseja on ratkaiseva merkitys opetuskäytäntöjen muutoksessa.

Tutkimuksessaan kasvatustieteen maisteri Claverthaastatteli 23 tekniikan alan opettajaa kolmen vuoden organisaatiouudistusjakson yhteydessä. Tutkimuksesta selviää, kuinka yhteen sopimattomiksi koetut yliopistotason kehitystavoitteet ja tiedekuntien paikalliset kehitysmahdollisuudet mitätöivät opetuksen uudistusprosesseja. Tutkimukseen osallistuneet opettajat muun muassa kuvasivat, kuinka kollegojen ja esimiesten kielteinen suhtautuminen opetuksen kehittämistä kohtaan heikensi yrityksiä osallistua yliopiston tutkintouudistustyöhön.

Aalto-yliopiston Design Factoryllä kehitysasiantuntijana työskentelevä Clavert on huolissaan korkeakoulu-uudistusten riskistä jäädä “kosmeettiseksi pintaremontiksi” ilman opetus- ja tutkimushenkilöstön todellista mahdollisuutta osallistua paikallisten kehitystoimien suunnitteluun ja toteuttamiseen omassa työssään. Clavert ehdottaa, että tiedekuntien ja kehitystehtäviin erikoistuneiden yksiköiden välistä yhteistyötä lisäämällä korkeakoulut voisivat tasoittaa organisaation sisäisiä eroja liittyen koulutusuudistusten paikalliseen johtamiseen ja tukeen.

Maria Clavert väittelee aiheesta ‘Yliopiston opettajien transformatiivinen oppiminen pedagogisten ja alakohtaisten käytäntöyhteisöjen rajapinnoilla’ torstaina 18.1.2018 klo 12 Helsingin yliopiston Kasvatustieteellisessä tiedekunnassa Athenan 302, osoitteessa Siltavuorenpenger 3 A, 00170 Helsinki. Väitöstiivistelmä on luettavissa e-thesiksessa