Korvaako espanjalainen varhaiskasvatuksen opettaja suomalaisen sosionomin?

Julkisten alojen eläkkeistä vastaavan Kevan työelämäennusteen mukaan uusia varhaiskasvatuksen opettajia tarvitaan vuoteen 2030 mennessä 4 700.

– Varhaiskasvatuksen työvoimapulaa pahennettiin vuoden 2018 lainmuutoksella, joka muutti varhaiskasvatuksen henkilöstön pätevyyksiä, arvioi toiminnanjohtaja Petri Lempinen Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arenesta.

Ennen lain muutosta vastuu varhaiskasvatuksen opettajien kouluttamisesta jakautui yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen kesken. Ammattikorkeakoulut kouluttivat suomen, ruotsin ja englannin kielellä sosionomeja, jotka saivat varhaiskasvatuksen opettajan pätevyyden. Koulutusta oli tarjolla jokaisessa maakunnassa, ja sosionomitaustaisia varhaiskasvatuksen opettajia valmistui työmarkkinoille vuosittain vajaa tuhat.

Varhaiskasvatuksen opettajan pätevyyden saavat vielä 1.9.2019 mennessä opintonsa aloittaneet ja ennen 31.7.2023 valmistuvat sosionomit, jotka suorittavat varhaiskasvatuksen ja sosiaalipedagogiikan opinnot. Sen jälkeen varhaiskasvatuksen opettajakoulutus lakkaa ammattikorkeakouluissa.

Lain säätämisen aikana Talentia ja Arene toivat eduskunnan kuulemisissa esille, että lakiesitys johtaa toteutuessaan rekrytointiongelmiin ja epäpätevän henkilöstön lisääntymiseen.

– Esitimme huolemme myös siitä, että lakiin liittyvät uudet kelpoisuusehdot uhkaavat pahimmillaan heikentää varhaiskasvatuspalvelujen laatua ja varhaiskasvatusalan vetovoimaa. Varoitukset uhkaavasta työvoimapulasta jätettiin huomioimatta ja nyt työvoimapulaa paikataan rekrytoimalla ulkomaista työvoimaa, toteaa Talentian puheenjohtaja Jenni Karsio.

Suomessa oli toimiva varhaiskasvatuksen opettajien koulutusjärjestelmä, josta yliopistot ja ammattikorkeakoulut vastasivat yhdessä. Hallituksen on nyt syytä pikaisesti arvioida varhaiskasvatuslain vaikutukset ja tarttua toimenpiteisiin, sillä aloituspaikkojen lisäys yliopistoihin ei yksin ole riittävä ratkaisu. Lisäksi varhaiskasvatusalalla tulee parantaa korkeakoulujen tutkintorakenteen toimivuutta, jotta voidaan purkaa päällekkäisyyksiä ja tarpeettoman pitkiä koulutuspolkuja. Ilman joustavia koulutuspolkuja uramahdollisuudet haetaan toisaalta ja työvoimapula pahenee entisestään.