— Kuka tahansa voi sairastua psyykkisesti, kuten minäkin aikanaan. Kun yläasteen alkaessa elämä suistui hiljalleen raiteiltaan, johti yksi asia toiseen ja lopulta vietin valtaosan näistä kolmesta vuodesta osastohoidossa.

Perholehto kertoo, että parantumisprosessi oli pitkä ja paluu arkeen hankala. Tilanteessa korvaamattomana apuna olivat perhe ja läheiset, sekä joustavat avohoidon tukitoimet.  Tällä hetkellä mielenterveyspalvelut ovat kuitenkin monissa kunnissa ruuhkautuneet, eikä takeita niiden piiriin pääsemisestä edes viikossa voida antaa.

— On vaikeaa selittää toiselle, miltä tuntuu kun ahdistaa niin paljon, ettei pysty tai halua enää olla. Tällaisten tunteiden kanssa liian moni jää yhä edelleen yksin. Ei ole poikkeuksellista, että kun viimeisillä voimillaan raahautuu sairaalan päivystykseen, ohjataan kotiin ja palaamaan avun piiriin takaisin, mikäli itsetuhoisuus ja vointi pahenee. Tällöin voi kuitenkin olla jo liian myöhäistä.

Perholehdon mielestä mielenterveyshoidon keskeisiä ongelmia ovat puutteet ajasta ja akuutista avusta. Jo yksi tunti voi tuntua apua tarvitsevasta niin kestämättömältä, että viikon päähän sovittu avohoidon käynti on yhtä tyhjän kanssa. Siksi on tärkeää, että psykiatrista osaamista olisi saatavilla siinä missä muutakin apua ympäri vuorokauden ja vuoden jokaisena päivänä.

— Vähintä mitä päivystyksissä tulisi kehittää, on turvata se, että jokaisessa vuorossa on läsnä työntekijä, joka on erikoistunut kohtaamaan mielenterveyden häiriöistä kärsiviä, erityisesti itsetuhoisia. Toisinaan tuntuu siltä, että hyväksymme vain hiljaa sen, että mielenterveysongelmissa hoitoa voidaan lykätä kuukausikaupalla, mutta jos ihmisellä on jalka poikki, ei kukaan sano, että tulehan parin kuukauden päästä uudestaan, Perholehto toteaa.  

Perholehto pitää välttämättömänä, että tulevilla hyvinvointialueilla otettaisiin käyttöön monitoimijainen päivitysmalli. Mallissa sosiaali- ja terveysalan työntekijät, ja täydentävässä roolissa järjestöjen edustajat varmistaisivat, että apu mielenterveyden haasteisiin on oikea-aikaista ja kiireellistä päivystyshoitoa olisi aina saatavilla.

— Psykiatrisen hoidon laatu ja itsetuhoisten ihmisten kohtaamisen taito, ovat toisinaan hyvin sattumanvaraisia. Eri paikkakuntien vaihtelevat resurssit, päiväkohtainen kiiretilanne, lähetteiden onnistuminen ja työntekijöiden valmiudet kohdata apua tarvitseva ihminen voivat vaikuttaa hoidon laatuun merkittävällä tavalla. Näin ei saisi olla. Jokainen mielenterveytensä kanssa kamppaileva ihminen ansaitsee yhdenvertaista kohtelua asuinpaikastaan riippumatta, Perholehto päättää.