TtM Kristiina Juntunen tutki tuoreessa väitöskirjassaan omaishoitajien jaksamista ja moniammatillisen harkinnanvaraisen kuntoutuksen vaikutuksia omaishoitajien kokemiin kielteisiin vaikutuksiin, elämänlaatuun ja masennusoireisiin. Juntunen selvitti, millaiset tekijät ovat yhteydessä omaishoidon koettuihin kielteisiin vaikutuksiin puoliso-omaishoitajilla, vanhempaansa hoitavilla tyttärillä ja lastaan hoitavilla äideillä.

– Omaishoito voi olla monin tavoin raskasta. Tulosten mukaan kuormittuneimpia olivat ne omaishoitajat, joiden hoidettavalla läheisellä oli kaikkein suurimmat kognitiiviset vaikeudet. Sen sijaan omaishoitajien kokema hyvä sosiaalinen tuki suojasi kuormittumiselta, Juntunen kertoo.

Masennuksen kokeminen oli tyttäriä lukuun ottamatta yhteydessä omaishoidon kielteisiin vaikutuksiin. Naiset kokevat miehiä useammin masennusoireita ja kuormittuneisuutta. Kuitenkin puolisoaan hoitavilla miehillä masennuksen kokeminen oli suurin yksittäinen selittävä tekijä kuormittumisessa.

Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu monimuotoisten, jäsenneltyjen ohjelmien olevan melko tehokkaita niin omaishoitajien kuormittumisen ja masennusoireiden vähentämisessä kuin elämänlaadun lisäämisessä.

Tässä väitöskirjassa tutkittiin interventiota, jossa omaishoitajien kuntoutus ajoittui noin vuoden mittaiselle ajanjaksolle sisältäen kolme viiden päivän jaksoa kuntoutuskeskuksissa. Juntusen mukaan nämä Kelan järjestämät harkinnanvaraiset kuntoutuskurssit vastaavat sisällöltään monimuotoista interventiota sisältäen tiedon jakamista, omaishoidossa ja omaishoitajan itsehoidossa tarvittavien taitojen harjoittelua sekä ohjattuja ryhmäkeskusteluja ja -toimintaa.

– Kuntoutuksen tavoitteena on, että omaishoitajat oppivat tunnistamaan rasituksen aiheuttajia ja löytävät keinoja niiden vähentämiseksi ja oman hyvinvointinsa lisäämiseksi. Osittain tässä onnistutaankin, sillä kuntoutukseen osallistuneiden omaishoidon kielteiset vaikutukset eivät lisääntyneet toisin kuin vertailuryhmässä. Myös omaishoitajien fyysinen elämänlaatu parani kuntoutuksen aikana, kun taas vertailuryhmässä se heikkeni. Sen sijaan tärkeä kysymys on, miten omaishoitajien psyykkistä hyvinvointia voitaisiin paremmin tukea, Juntunen pohtii.

Omaishoito on vaativuuden lisäksi myös parhaimmillaan palkitsevaa.

– Itse asiassa aiemmissa tutkimuksissa on vahvaa näyttöä siitä, että omaishoitajat elävät pidempään kuin ei-omaishoitajat. Tätä voi selittää ainakin osittain omaishoidon palkitsevuus, Juntunen muistuttaa.

Myönteiset puolet kehittämisen kohteeksi

Väitöskirjassaan Juntunen tarkastelee omaishoidon kuormittavuuden lisäksi omaishoidon myönteisiä näkökulmia. Myönteiset vaikutukset edellyttävät, että omaishoitaja saa hyvää tukea niin omalta verkostoltaan kuin viranomaisilta, hänellä on taitoja tehokkaaseen tunnesäätelyyn ja oma elämäntilanne ja ympäristö suosivat merkityksen löytämisen omaishoidolle.

– Juuri myönteisten näkökulmien edistäminen kuntoutuksen aikana voisi olla kehittämisen kohteena jatkossa. Usein omaishoitoon liittyy sellaisia kuormittavia tekijöitä, joita ei voi muuksi muuttaa, joten tarvitaan monenlaista tukea ja selviytymiskeinoja pärjätä kuormittavien tekijöiden kanssa, Juntunen toteaa.

Tässä tutkimuksessa omaishoitajien kokemia kielteisiä vaikutuksia, elämänlaatua ja masennusoireita arvioitiin COPE-indeksillä, jonka kielteiset vaikutukset -osa-alue ilmaisee, miten kuormittavana omaishoitajat kokevat omaishoidon. Lisäksi COPE-indeksi sisältää osa-alueet omaishoitoon liittyvien myönteisten merkitysten ja omaishoitoon saadun tuen itsearviointiin. Tämän COPE-indeksin luotettavuutta tutkittiin yli 1000 omaishoidon tuen saajan vastauksiin perustuen.

Kristiina Juntusen gerontologian ja kansanterveystieteen väitöskirjan “Omaishoitajien jaksamisen arviointi ja kuntoutuksen vaikutukset jaksamiseen ja elämänlaatuun” tarkastustilaisuus pidetään 3.3.2023 klo 12 alkaen Jyväskylän yliopistossa salissa S212. Vastaväittäjänä toimii professori Kaisu Pitkälä (Helsingin yliopisto) ja kustoksena apulaisprofessori Merja Rantakokko (Jyväskylän yliopisto). Väitöstilaisuus on suomenkielinen.

Väitöskirja on julkaistu verkkojulkaisusarjassa JYU Dissertations 605, Jyväskylä 2023, ISSN 2489-9003, ISBN 978-951-39-9291-0 (PDF) ja se on luettavissa JYX-julkaisuarkistossa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-9291-0

Kristiina Juntunen kirjoitti ylioppilaaksi Mynämäen lukiosta vuonna 1981. Hän valmistui toimintaterapeutiksi Turun sairaanhoito-oppilaitoksesta jouluna 1985, erikoistoimintaterapeutiksi Helsingin sairaanhoito-opistosta 1989 ja terveystieteiden maisteriksi pääaineenaan toimintaterapia 2006. Tämän jälkeen hän on työskennellyt muun muassa toimintaterapian assistenttina Jyväskylän yliopistossa ja tutkijana Tutkimus- ja kehittämiskeskus GeroCenterissä. Tällä hetkellä Juntunen työskentelee toimintaterapian lehtorina Jyväskylän ammattikorkeakoulun kuntoutusinstituutissa.

Lisätietoja

TtM Kristiina Juntunen
Liikuntatieteellinen tiedekunta
kristiina.juntunen@jamk.fi