Kutsu: Pakolaislapset putoavat usein tukijärjestelmämme ulkopuolelle

Toivon taimia -seminaarissa paneudutaan pakolaistaustaisten, vaikeasti traumatisoituneiden lasten ja nuorten tilanteeseen maassamme usean asiantuntijan voimin. Samassa yhteydessä julkistetaan Helsingin Diakonissalaitoksen (HDL) Psykotraumatologian keskuksen Lasten ja nuorten toiminnan hankeraportti vuosilta 2016–2018. Siinä muun muassa kerrotaan, mitä pitää huomioida lasten ja nuorten hoidossa ja miten hoito käytännössä toteutetaan.

Aika: Keskiviikko 28.11. klo 13–15.30

Paikka: Helsingin Diakonissalaitos, Suomen Diakoniaopiston auditorio, Alppikatu 2, 00530 Helsinki

Seminaarissa mukana muun muassa:
kulttuuritulkki, monikulttuurisen nuorisotyön asiantuntija Ujuni Ahmed, johtava sosiaalityöntekijä Jenni Lemercier (Espoon maahanmuuttajapalvelut), projektipäällikkö Marjo Neste (HDL), yksikönjohtaja Jaana Pajunen (HDL), tulkki Zabi Yawari, kokemusasiantuntija Harith Raad Saleh sekä Lasten ja nuorten hoitoa toteuttava moniammatillinen työryhmä (HDL).

Media on lämpimästi tervetullut seuraamaan seminaaria.

Kotouttamispolitiikka unohtaa lapset ja nuoret

Psykotraumatologian keskuksessa työskentelee Suomen ainoa pakolaistaustaisia lapsia ja nuoria hoitava tiimi.  Tämä kertoo siitä, että kotouttamispolitiikkamme linjaukset keskittyvät aikuisiin – lapset ja nuoret jäävät näkymättömiin.

Psykotraumatologian keskuksen yksikönjohtaja Jaana Pajusen mukaan pakolaisperheissä on yhä huonommin voivia lapsia ja pitkittyneitä, vaikeita perhetilanteita. Ilmiö näkyy myös lastensuojelussa, jossa maahanmuuttajalasten osuus on yliedustettu.

”Lakimme, ohjeistuksemme ja säädöksemme eivät ole pysyneet maahanmuuton tuomien väestömuutosten perässä, vaan ne on laadittu kantaväestön oloihin sopiviksi. Yhteiskunnassamme lapsen etu on pitkälle aikuisten hallussa”, Pajunen huomauttaa ja jatkaa:

”Yksilöiden ja nimenomaan aikuisten oikeuksien suojaksi tarkoitetut salassapito- ja vaitiolovelvollisuudet eivät aina toimi lapsen eduksi – joskus ne saattavat toimia järkevän yhteistyön esteenä, vaikka lapsen edun tulisi aina olla keskiössä.”

Pätkärahoitus tuo epävarmuutta

Pakolaisten hoidossa toimitaan suurelta osin määräaikaisten hankerahoitusten varassa – näin myös Lasten ja nuorten toiminnassa. Tämä tarkoittaa sitä, että palvelun jatkuvuus on uhattuna aina rahoituskauden päättyessä. Vuodenvaihteessa päättyvä hanke on jo kolmas pakolaistaustaisille lapsille viimeisen kahdeksan vuoden aikana kohdennettu määräaikainen hanke Diakonissalaitoksella. 

”Pätkärahoituksen ja sen kautta toiminnan jatkumisen epävarmuus on haitallista sekä potilaiden että työntekijöiden kannalta. Se on myös traumaterapian olemuksen vastaista. Työntekijöiden tärkein tehtävä on tuoda vakautta, ennakoitavuutta, turvallisuutta ja pysyvyyttä potilaiden elämään. Vaatii rautaista ammattitaitoa, jottei työn jatkon epävarmuus heijastu potilastyöhön”, Jaana Pajunen painottaa.

Koulutusta ja konsultaatiota valtakunnallisesti

Psykotraumatologian keskuksen Lasten ja nuorten toimintaan kuuluu kliinisen työn lisäksi koulutusta ja konsultaatiota. Toiminnan työntekijät ovat kouluttaneet runsaat 2500 pakolaislasten ja -nuorten kanssa työskentelevää ammattilaista 26 paikkakunnalla. Eniten koulutuksia on järjestetty pääkaupunkiseudulla. Pohjoisin koulutuspaikka on Kuusamo, joka toimi myös hankkeen yhteistyökuntana. Koulutuksia Kuusamossa järjestettiin kymmenen. Lisäksi sinne annettiin työnohjausta ja tapauskohtaista konsultaatiota ryhmäpuhelu Skypen välityksellä. Etäapukokemus vahvisti digitaalisten hoitomuotojen kehittämisen tarvetta pitkien välimatkojen Suomessa. Tulkkeja ei kaikkialle saada, mutta digitaalisilla ratkaisuilla välimatkaerot menettävät merkityksensä ja osaaminen saadaan sinne missä sitä tarvitaan.