Kutsu: Uudet professorit esittäytyvät perinteisillä juhlaluennoilla 3.5. klo 12

Sakari Taipale: Hyvinvointivaltion digitaalinen siirtymä

Sosiaaliset ongelmat ja niiden ratkaisemiseen tähtäävät politiikat ovat yhteiskuntapolitiikan oppialan ytimessä. Keskeisinä toimijoina sosiaalisten ongelmien ratkomisessa ovat olleet hyvinvointivaltiot, joiden muutosta ja sopeutumiskykyä on tutkittu vuosikymmenten ajan.

Digitalisaatio kansainvälisenä megatrendinä haastaa perinteisen hyvinvointivaltion rajat ja riittävyyden. Luennollaan Sakari Taipale esitteli, kuinka digitalisaatio lopulta kytkeytyi osaksi yhteiskuntapolitiikkaa ja hyvinvointivaltiokehitystä.

-Uuden teknologian integroituminen arkeen, sen lisääntynyt välttämättömyys ja korvaamattomuus, tekivät digitalisaatiosta yhteiskuntapoliittisen kysymyksen. Äärimmillään vietynä kyse on yksilön itsenäisestä pärjäämisestä ja toimeentulosta digitaalisessa palveluyhteiskunnassa, Taipale totesi.

Lopuksi Taipale esitteli oman tutkimusryhmänsä tuloksia ja pohti toimia, joilla varmistettaisiin hyvinvointivaltion digitaalisen siirtymän reiluus ja oikeudenmukaisuus.

Suvi Saarikallio: Musiikkikasvatus - säveliä ihmisenä kasvamiselle

Musiikki voi olla tunne-elämän kanssakulkija, osa identiteettiä, tai osallisuuden kokemusten tarjoaja. Ymmärrys musiikin roolista lasten ja nuorten oppimis- ja kasvuprosesseissa on tässä ajassa tärkeä osa musiikkikasvattajan ammattitaitoa.

Suvi Saarikallio esitteli Jyväskylässä tehtävää tutkimusta, jossa selvitetään monipuolisesti musiikin vaikutuksia hyvinvointiin, kasvuun ja kehitykseen. Vaikutusmekanismeja tarkasteltaessa keskiöön nousevat usein nonverbaalin vuorovaikutuksen ilmiöt kuten tunnetartunta tai rytminen tahdistuminen. Myös yksilö- ja tilannekohtaisten tekijöiden rooli on suuri. Tutkimuksessa onkin tarpeen hyödyntää monenlaisia menetelmiä psykometriikasta liiketutkimukseen.

-          Musiikissa voimme harjoitella toinen toistemme kuuntelemista ja löytää yhteisen sykkeen, Suvi Saarikallio toteaa. Tunteiden ja vuorovaikutuksen tutkimus tarjoaa näkökulman tarkastella sitä, millä tavoin musiikkikasvatus voi olla osa sosiaalisen kestävyyden vahvistamista.

Antero Holmila: Älä tuhlaa hyvää kriisiä - kriisien historiasta opittua ja unohdettua

Luennossaan Holmila luo katsauksen kriisitutkimuksen lähtökohtiin ja haasteisiin sekä tarjoaa mallin sille, miten kriisejä tulisi yhteiskunnallisesti ymmärtää. Holmila nostaa esiin kolme teemaa, jotka ovat jääneet kriisien ymmärtämisessä vähälle huomiolle.

Ensimmäinen on se, että kriisien ymmärtäminen vaatii historiallista katsetta.

-          Tämän päivän presentismi – keskittyminen vain tähän aikaan ja paikkaan – estää näkemästä kriisien todellisia kehityskaaria ja ulottuvuuksia, Holmila korosti.

Toisekseen Holmila muistuttaa, että kriisit eivät vain tapahdu ulkoapäin, vaan ne rakennetaan. Kolmanneksi Holmila argumentoi, että tämän päivän ”kriisiyttäminen”, kaikkien haasteiden ja epävarmuuksien nimeäminen kriiseiksi ei ole järkevää, vaan pahimmillaan vaarallista, koska ilmiöiden tarkastelu kriiseinä kaventaa yhteiskunnallisen ja poliittisen keskustelun tilan joko-tai dikotomiaksi, jolla on yhteiskuntiin polarisoiva vaikutus.

Teiko Heinosaari: Laskemisen uudet säännöt - kvanttifysiikka määrää informaation käsittelyn perimmäiset rajat

-          Laskeminen tai ylipäätään kaikki informaation prosessointi tapahtuu usein jollakin apuvälineellä, kuten helmitaululla, taskulaskimella tai tietokoneella. Informaatio on silloin kirjoitettu johonkin fysikaaliseen systeemiin, jonka tilaa laite sitten muuntaa. Tuota systeemiä koskevat fysiikan lait määräävät näin myös informaation käsittelyn rajat. Tämä koskee erityisesti myös kvantti-informaatiota, eli kvanttisysteemiin koodattua informaatiota, Heinosaari määritteli.

Kvanttifysikaalinen laite, kuten kvanttitietokone, pystyy hyödyntämään kvanttifysikaalisia ilmiöitä ja kvanttiresursseja käsitellessään kvantti-informaatiota. Toisaalta informaation käsittelyä koskee silloin myös kvanttifysiikan rajoitukset, esimerkiksi kvantti-informaation kopioinnin mahdottomuus.

Teiko Heinosaaren tutkimuksen keskeisinä teemoina ovat kvanttiresurssien tarjoamat uudet mahdollisuudet, kvantti-informaation prosessoinnin perimmäiset rajat sekä informaation kytkeytyminen fysiikkaan.

Jussi Toppari: Alhaalta ylös ja takaisin alas - poikkitieteellisillä valmistusmenetelmillä uutta nanoteknologiaa

Nykyteknologian kehitys on kutistanut teknisten laitteiden rakenneosat vain muutamien nanometrien kokoisiksi, joka on sama kokoluokka kuin luonnon luomissa solu- ja molekyylibiologian prosesseissa. Nanotiede liittää nämä kaksi maailmaa toisiinsa ja yhdistää näin eri luonnontieteet – fysiikan, kemian ja biologian – luovaksi poikkitieteelliseksi kokonaisuudeksi.

Nanorakenteissa hyödynnetään paljon biologiseen ja kemialliseen itsejärjestyvyyteen perustuvia alhaalta-ylös valmistusmenetelmiä. Jotta näitä voitaisiin täysin hyödyntää nykyteknologiassa, on ne usein yhdistettävä teknologian ja fysiikan käyttämiin ylhäältä-alas valmistusmenetelmiin. Näin saadaan uusia mahdollisuuksia valmistaa mullistavia toiminnallisia nanomateriaaleja, joiden käyttökohde voi vaihdella teknologiasta lääketieteen kautta aina biologiaan.

-          Esimerkiksi DNA-molekyylit saadaan järjestymään itsestään juuri haluttuun muotoon, kun ne vain valitaan oikein. Näin saadaan valmistettua lukemattomia nanorakenteita helposti ja nopeasti. Kun tämä yhdistetään perinteiseen litografiaan, saadaan aivan uudenlaisia menetelmiä kuten kehittämämme DNA-avusteinen litografia, Toppari kertoo

Uusien professoreiden esittelyt: https://www.jyu.fi/fi/akateemiset-tapahtumat/uusien-professoreiden-juhlaluennot

Lisätietoja:

Viestintäpäällikkö Liisa Harjula, puh. 040 805 4403