Lääkärijärjestöt: Suunnitellut henkilöstövähennykset vaarantaisivat lääketieteellisen koulutuksen laadun Oulussa

Järjestöt huomauttavat, että tiedekunnan alijäämä on seurausta pitkään jatkuneesta resurssien ja tavoitteiden epäsuhdasta. Perustutkinto-opiskelijoiden määrä on 2010-luvulla noussut reilusti samalla, kun rahoitus ei ole pysynyt kasvaneiden opiskelijamäärien perässä. 

Suomen Medisiinariliiton puheenjohtaja Arttu Lahtiharju toteaa, että koulutuksen laatu on nyt vaakalaudalla.

– Koulutusmääriä on 2010-luvulta lähtien nostettu alati kiihtyvällä tahdilla, minkä seurauksena lääketieteellisten tiedekuntien rajalliset opetus- ja koulutusresurssit ovat jo nyt joutuneet äärimmäiselle koetukselle. Nyt esitetyt henkilötyövuosien leikkaukset tulisivat väistämättä vaikuttamaan tiedekunnan tarjoamaan koulutukseen ja sen laatuun, Lahtiharju sanoo.

Nuorten Lääkärien Yhdistyksen puheenjohtaja Riku Metsälä muistuttaa, että kliinisiä opettajia sekä muuta opetushenkilökuntaa tarvitaan runsaasti niin perus- kuin erikoistumiskoulutuksen eri vaiheissa, jotta riittävä teorian osaaminen ja käytännön taitojen oppiminen olisi mahdollista ja voidaan varmistaa Suomen korkeatasoisen lääkärikoulutuksen jatkuminen. 

Metsälä toteaa, että lääketiede ei sovellu vain massaluennoilla tai etänä opetettavaksi tieteenalaksi.

– Heikentynyt opetuksen laatu johtaisi koulutusvelkaan, jota sairaanhoitopiirit ja työnantajat joutuisivat omilla tahoillaan paikkaamaan. Esitetyillä säästöillä voi olla suoria ja negatiivisia vaikutuksia hoidon laatuun ja ne saattavat realisoitua kustannuksina muualla sote-järjestelmässä. Kannamme huolta myös kouluttajien jaksamisesta, Metsälä sanoo.

– Palvelujärjestelmämme tulee olemaan tulevaisuudessa erittäin kuormittunut. Tulevien sote-ammattilaisten osaamisesta säästäminen on tässä tilanteessa hyvin lyhytnäköistä ja vähentää alan houkuttelevuutta, Metsälä jatkaa.

Suomen Lääkäriliiton puheenjohtaja Niina Koivuviita jakaa huolen opetuksen laadusta sekä opettajien jaksamisesta. Lääkäriliitto toivoo leikkausten kohdistumista mahdollisuuksien mukaan muuhun kuin suoraan opetustoimintaan.