OAJ kanteli eduskunnan oikeusasiamiehelle, koska piti Opetushallituksen tulkintoja ja ohjeita puutteellisina. Selkeiden ohjeiden puuttuessa tukea tarvitsevia oppilaita jää heitteille ja tilanteesta kärsii koko luokka.

Suurin epäselvyys erityisen tuen järjestämisessä koski kahta asiaa: onko erityisen tuen oppilaalla aina oikeus erityisopetukseen ja kuka on kelpoinen antamaan erityisopetusta.

Ratkaisu tukee oppilaan oikeutta erityisopetukseen

OAJ:n pitkäjänteinen työ asian selvittämiseksi kantoi tulosta torstaina, kun apulaisoikeusasiamies antoi päätöksensä.

Ratkaisu vahvistaa OAJ:n kannan, että erityisen tuen oppilaalla on aina oikeus erityisopetukseen. Apulaisoikeusasiamies toteaa: “Erityistä tukea annetaan vasta, kun tehostettu tuki ei riitä ja oppilas tarvitsee osa-aikaista erityisopetusta vahvempaa erityisopetusta.” Erityiseen tukeen kuuluu siis aina osa-aikaista erityisopetusta vahvempi erityisopetus yhdessä tai useammassa oppiaineessa. Käytännössä tämä tarkoittaa kokoaikaista erityisopetusta tuossa oppiaineessa.

Apulaisoikeusasiamies linjaa, että erityisopetusta antaa kelpoisuusehdot täyttävä erityisopettaja. Kelpoisuusvaatimuksiin ei vaikuta se, annetaanko erityisopetusta muun opetuksen yhteydessä tai kokonaan tai osittain erityisluokalla. Erityiseen tukeen kuuluvaa osa-aikaista erityisopetusta vahvempaa erityisopetusta voi siis antaa vain erityisluokanopettaja tai omassa oppiaineessaan aineenopettaja, jolla on erityisopettajan kelpoisuus.

Yksilöllistetyssä oppiaineessa saatava vahvinta mahdollista tukea

Ratkaisu tuo selvyyden myös yksilöllistettyä oppimäärää koskeviin tulkintoihin. Jos oppilas ei edes vahvimmalla mahdollisella tuella pääse arvosanan viisi osaamistasoon, kyseisen oppiaineen oppimäärä voidaan yksilöllistää. Yksilöllistäminen tarkoittaa siis tavoitetason laskua ja edellyttää erityisen tuen päätöksen. Yksilöllistetyssä oppiaineessa oppilaalla on aina oikeus osa-aikaista erityisopetusta vahvempaan erityisopetukseen, joten luokanopettaja tai aineenopettaja ei voi opettaa yksilöllistettyä oppiainetta.

“Yksilöllistämistä ei voida koskaan käyttää korvaamaan lapsen kulloinkin tarvitsemaa ja laissa säädettyä riittävää oppimisen tukea”, apulaisoikeusasiamies toteaa päätöksessään. Jo ennen yksilöllistämistä oppilaan on pääsääntöisesti pitänyt saada vahvinta mahdollista tukea eli osa-aikaista erityisopetusta vahvempaa erityisopetusta.

Sääntelyn porsaanreikiä ei saa käyttää säästökeinona

Apulaisoikeusasiamies muistuttaa päätöksessään, että opetuksen järjestäjällä on vastuu oppilaiden oikeuksien toteutumisesta. Opetuksen järjestäjän on palkattava riittävä määrä erityisopettajia ja erityisluokanopettajia, jotta jokainen oppilas saa tarvitsemansa tuen.

– Ohjeistuksen ja sääntelyn epämääräisyyttä on käytetty kunnissa säästökeinona ja menty halvimman kautta oppilaiden oikeudet unohtaen. Tuen toimimattomuus ja riittämättömyys on myös kuormittanut opettajia, koska luokan- ja aineenopettajat on jätetty yksin erityisen tuen oppilaan opettamisen kanssa. Sellainen ei saa jatkua, OAJ:n puheenjohtaja Katarina Murto jyrähtää.

Oppilaiden yhdenvertaisuus edellyttää täsmällistä ja selkeää lainsäädäntöä

Päätös nostaa myös esiin, että perusopetusta sääntelevän lainsäädännön pitää olla riittävän selkeää ja täsmällistä. Keskeisin keino perusoikeuksien turvaamiseen on täsmentävän lainsäädännön säätäminen.

– Tämän pitää olla kirkkaana mielessä tulevalla hallituskaudella, jotta perusopetuksen tuen lainsäädäntöön tehdään tarpeelliset muutokset. Erityisopettajapula ei ole peruste jättää virkoja perustamatta, vaan erityisopettajien koulutusmääriä on lisättävä tarvetta vastaavasti, Murto korostaa.

Opetushallituksen ja opetus- ja kulttuuriministeriön on ilmoitettava eduskunnan oikeusasiamiehelle helmikuun 2023 loppuun mennessä, mihin toimenpiteisiin ne ovat ryhtyneet päätöksen johdosta.

Tutustu myös oppimisen tuen kyselyymme.