Lapsella on oikeus tarvitsemaansa tukeen varhaiskasvatuksessa

Kuntatalouden kireyden myötä varhaiserityiskasvatusta kehitetään täysin käsittämättömään suuntaan. Muutamat kunnat ovat säästö-inkluusion nimissä purkaneet integroidut lapsiryhmät ja siirtäneet tukea tarvitsevat lapset ns. tavallisiin päiväkotiryhmiin. Kunnat säästävät myös jättämällä avustajat palkkaamatta, poistamalla lapsilta tukikertoimet ja suurentamalla lapsiryhmien kokoa. Integroitujen erityisryhmien erityisopettajat on siirretty ns. resurssierityisopettajiksi, joiden tehtävänä on huolehtia yhden tai useamman päiväkodin varhaiserityiskasvatuksesta. Vaikuttaa hölmöläisten peitonjatkamispuuhastelulta! Lisäksi tämän kaltainen kehittämistoiminta vaarantaa tukea tarvitsevien lasten tulevaisuuden jättämällä heidät lain vastaisesti erilaisten pedagogisten ja rakenteellisten tukitoimien ulkopuolelle. Kuntien lyhytnäköinen säästäminen varhaiskasvatuksessa sen palveluja eniten tarvitsevilta, on tulevien sukupolvien hylkäämistä ja heidän hyvän elämänsä vahvaa vaarantamista.

Valtioneuvoston varhaiskasvatusta koskevissa linjauksissa todetaan, että suomalainen varhaiskasvatus perustuu Yhdistyneiden Kansakuntien Lapsen oikeuksien sopimukseen. Lapsen oikeuksien sopimus velvoittaa sopimusvaltion turvaamaan lapsille osuuden yhteiskunnan voimavaroista, oikeuden osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon ja yhteiskuntaelämään sekä oikeuden suojeluun ja huolenpitoon. Sopimuksessa painotetaan lapsen edun näkökulmaa kaikissa lasta koskevissa toiminnoissa. YK:n Lapsen oikeuksien sopimukseen kirjattujen lasten oikeuksien tulee toteutua koko lapsiväestön ja jokaisen lapsen elämässä.

Lapset eriarvoisessa asemassa

Ongelmana on päivähoitoa ja varhaiskasvatusta koskevien säädösten epämääräisyys ja monitulkintaisuus: linjaukset ja lakipykälät eivät selkeästi ja yksiselitteisesti sano, miten kuntien pitäisi toimia, vaan jättävät toimenpiteet ja järjestämisvastuut kunnan itsenäiseen harkintaan. Niinpä lapsen saamat ja usein saamatta jäävät palvelut varhaiskasvatuksessa vaihtelevat asuinpaikan mukaan. Tämä asettaa lapset eriarvoiseen asemaan maassamme.

Havaintojen mukaan monissa kunnissa varhaiskasvatuksen erityisopetukseen ei talousarviossa ole varattu lainkaan rahaa. Lasta, joka tarvitsee erityisopetusta jo varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa, ei saa sijoittaa isoon lapsiryhmään ilman avustajaa, lisähenkilökuntaa tai ryhmän koon pienentämistä. Tällainen ei millään tavoin edistä lapsen kehitystä, oppimista tai kasvua. Lapsi tarvitsee erityisopettajan jokapäiväistä opetusta pienemmässä ryhmässä. Tutkitusti näissä ryhmissä on riittävä osaaminen, henkilökunnan määrä ja sopivat pedagogiset ja erityispedagogiset menetelmät ja toimintatavat käytössä. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että työntekijöiden koulutuksella on yhteys sekä varhaiskasvatuksen laatuun että monipuolisiin opetusmenetelmiin.

Laadukas varhaiskasvatus
tasoittaa lasten elinolosuhteista seuraavia eroja

Valtioneuvoston varhaiskasvatusta koskevissa linjauksissa todetaan myös, että lapsen suotuisan kehityksen turvaa terveellinen, rauhallinen, kehitystä ja oppimista tukeva kasvuympäristö. Varhaiskasvatuksessa tähän on pyrittävä vaikuttamalla toiminnan suunnitteluun ja toteuttamiseen sekä henkilöstön riittävyyteen ja asiantuntemukseen. Myös varhaiskasvatuksen ja varhaiskasvatuksen tukipalvelujen kuten puheterapian ja mielenterveyspalveluiden, saatavuus tulee turvata kattavasti.

Laadukas varhaiskasvatus tasoittaa lasten elinolosuhteista seuraavia eroja ja tarjoaa siten kaikille lapsille yhtäläiset mahdollisuudet kehittyä omien edellytystensä mukaisesti.

Pienten lasten varhaiskasvatusjärjestelmän asema yhteiskunnassamme vaatii arviointia ja suunnan muutosta. Yksi konkreettinen tarve tällä hetkellä on saada enemmän hyvin koulutettuja lastentarhanopettajia ja varhaiskasvatuksen erityisopettajia, sillä lapsilla on oikeus yhteiskunnan voimavaroihin.