Lapsesta nuoreksi koronapandemian saattelemana - harrastustoiminnan merkitys suuri

Koripallon harrastamisessa parasta on kaverit – joukkueessa on hyvä ja kannustava yhteishenki. Toisten onnistumisista riemuitaan ja toisaalta epäonnistumisten jälkeen kannustetaan uuteen yritykseen. Joukkueen kanssa vietetty aika on erityistä. ”Uskon, että jos meillä ei olisi harjoituksia koronarajoituksista johtuen, olisi sillä vaikutusta kokonaishyvinvointiin. Varmasti myös koulunkäynti kärsisi. Kaverit ja pelailu yhdessä ovat parasta!” Kertoo Ali Tokgöz.”

Alle 18-vuotiaiden koripalloilijoiden harjoitukset ovat Lounais-Suomessa saaneet jatkua koronarajoituksista huolimatta. Lapset ja nuoret pääsevät harrastamaan yhdessä kavereiden kanssa, tällä uskotaan olevan suuria vaikutuksia kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin säilymiseen.  Harrastustoiminnan puute voisi näkyä tulevaisuudessa sosiaalisten taitojen heikentymisenä, osaamisen kaventumisena, perheiden hyvinvoinnin heikentymisenä ja eriarvoistumisen kasvamisena.  

Lasten ja nuorten tarve päästä tapaamaan kavereita kodin ulkopuolella, tutussa ympäristössä ja tuttujen turvallisten aikuisten läsnä ollessa on todellista. Paitsi terveyden ja hyvinvoinnin sekä suotuisan kehityksen vuoksi, myös itseluottamuksen ja luovuuden kehittymisen kannalta harrastustoiminta on ensiarvoista. Lisäksi harrastusten merkitys puhtaasti nautintoa ja mielihyvää tarjoamana keinona on suuri.

Korona ei pelota Sellmania eikä Tokgözia eikä siitä juuri edes puhuta, jutunaiheet löytyvät ihan muualta. ”Ei se juuri elämää muuta, tai ehkä siihen vaan on jo totuttu. Alussa ehkä maskin käyttö oli hiukan häiritsevää mutta ei sitä enää edes huomaa.” Lasse Sellman miettii. Koripalloharjoituksissa maskia ei tarvitse käyttää, mutta pukuhuoneissa ja käytävillä sen käyttö on suositeltua. Suurimmat erot harrastamisessa ovat siinä, että turnauksia ja pidempiä pelireissuja ei ole päästy järjestämään. ”Turnauksissa parasta on se, että me ollaan siellä yhtenä joukkueena. Yhdessä vietetty aika on parasta” tuumii Lasse.

”Myös se, että peleissä ei ole yleisöä on erilaista – tuntuu oudolta pelata, kun katsomo on tyhjä. Ehkä se vaikuttaa hiukan pelifiilikseenkin” Ali pohtii.

Pandemian alussa oli lasten ja nuortenkin harrastustoiminta hetkellisesti tauolla. Silloin treenattiin omaehtoisesti ja valmentajan etäohjeiden mukaisesti. Kavereita kohdattiin ja heidän kanssaan pelailtiin sitten mahdollisuuksien mukaan ulkokentillä. ”Kyllä taidot ovat karttuneet myös koko korona-ajan” Ali kehuu. Jokaisesta treenimahdollisuudesta on otettu kaikki irti.

Kohta kaksi vuotta jatkunut koronapandemia on ottanut suuren osan Lassen ja Alin ikäisten nuorten nuoruusajasta. ”Oikeastaan on välillä vähän vaikeaa muistaa aikaa ennen koronaa” Lasse toteaa. Pojat olivat lapsia pandemian alkaessa, kun pandemia-ajasta joskus pääsemme ovat he jo vahvasti teini-ikäisiä. Ilman harrastustoimintaa jäisi suuri osa hyvästä ja tasapainoisesta nuoruusajasta yhdessä saman ikäisten kanssa elämättä.