Helsingin yliopisto

Levänluhdan kalmiston mysteeri aukeaa pala palalta monitieteisen tutkimuksen avulla

Jaa

Uusi tutkimus osoittaa, että Isonkyrön Levänluhtaan haudattujen ihmisten DNA on lähellä nykysaamelaisten DNA:ta. Tämä on ensimmäinen fyysinen osoitus saamelaisasutuksesta näinkin eteläisessä Suomessa. Strontiumisotooppianalyysi taas osoittaa, että nämä ihmiset olivat kasvaneet alueella. Se sijaan kysymys siitä, miksi heidät on haudattu veteen, jää edelleen arvoitukseksi.

Levänluhdan lähde. Kuva: Anna Wessman 2019
Levänluhdan lähde. Kuva: Anna Wessman 2019

Rautakaudella, noin 300 vuotta ajanlaskun alun jälkeen, Isonkyrön Levänluhdan alueella tehtiin jotain poikkeavaa. Siellä haudattiin ihmisiä veteen ja tapaa jatkettiin ainakin 400 vuoden ajan. Kun paikallisilla pelloilla kaivettiin ojaa 1800-luvun puolivälissä, nousi maasta ihmisen pääkalloja ja muita luita. Luut olivat säilyneet hapettomassa, rautapitoisessa vedessä lähes täydellisinä. Arkeologit, historioitsijat ja paikallinen väestö ovat ihmetelleet löytöä jo yli 150 vuoden ajan.

Vuonna 2010 Helsingin yliopiston monitieteinen tutkimusryhmä päätti yrittää selvittää uudelleen Levänluhdan arvoitusta, sillä Levänluhta on kansainvälisestikin poikkeuksellinen, uhrilähteeksi epäilty paikka, josta on löytynyt noin 75 kg tummanpunertavia luita. Dosentti Anna Wessmanin johtamalla ryhmällä oli kunnianhimoinen tavoite: selvittää keitä Levänluhtaan oli haudattu, miksi heidät oli haudattu poikkeavalla tavalla ja kauas muusta asutuksesta ja miksi veteen. Nyt, usean vuoden tutkimustyön jälkeen, ryhmä raportoi projektinsa tuloksia Nature-lehden uusimmassa numerossa osana laajempaa kansainvälistä tutkimusta, jossa selvitettiin Siperian asuttamista ja väestöhistoriaa käyttäen muinaisia, 600–31 000 vuotta vanhoja ihmisluita.

– Omassa osuudessamme halusimme erityisesti selvittää Levänluhdan rautakautisesta lähteestä löytyneiden ihmisten alkuperää, sanoo tutkimusta johtanut dosentti Anna Wessman.

Tuloksia muinais-DNA -teknologian avulla

Ihmisten alkuperää selvitettiin uusimman muinais-DNA -teknologian avulla, josta Helsingin yliopiston oikeuslääketieteen osastolla oli kiinnostuttu myös rikos- ja tunnistustutkimusten vuoksi.

Professori Antti Sajantila kertoo, että tutkimuksen alkuvaihe oli haastava.

– DNA-tutkijoille oli turhauttavaa, kun emme aluksi edes itse pystyneet toistamaan omia tuloksiamme, kertoo Sajantila ensimmäisistä kokeista laboratoriossa.

Tutkimusmenetelmät kehittyivät kansainvälisessä yhteistyössä nopeasti ja kehitystyön seurauksena suomalaisten alkuperäistulokset osoittautuivat oikeiksi. Oli kuitenkin yllätys, että kolmen Levänluhdan vesikalmistoon haudatun vainajan perimässä oli selkeitä samankaltaisuuksia nykysaamelaisten kanssa.

– Tämän ymmärsimme jo tutkimuksen alkuvaiheessa, mutta tuloksen varmistamiseen meni oma aikansa, toteaa dosentti Jukka Palo.

Näytti siis siltä, että Isonkyrön alueella oli ollut saamelaisasutusta hyvin varhain: radiohiiliajoitusten mukaan luut kuuluivat 500–700-luvuilla kuolleille ihmisille. Tulos olisi ensimmäinen fyysinen osoitus saamelaisasutuksesta näinkin eteläisessä Suomessa.

Paikallisia vai ohikulkijoita?

Seuraava kysymys olikin: olivatko he paikallisia, muualta muuttaneita tai mahdollisesti vain vieraita läpikulkumatkalla? Tämän varmistamiseksi tarvittiin DNA-tuloksista riippumaton tutkimus. Ratkaisu löytyi yksilöiden hammaskiilteestä. Intendentti Laura Arppe Luonnontieteellisen keskusmuseon ajoituslaboratoriosta kertoo hampaisiin tallentuneiden strontiumisotooppikoostumusten viittaavan siihen, että yksilöt olivat viettäneet lapsuutensa Levänluhdan ympäristössä.

Tämän päivän eteläpohjalaisten perimä on sekoitus itäistä uralilais- ja läntistä skandinaaviperimää, ja myös yhden Levänluhdan vainajan perimä muistutti tämän päivän skandinaaveja. Kokonaisuudessaan Etelä- ja Keski-Suomessa nähty saamelaisväestön korvautuminen uudella väestöllä heijastelee myös Nature-artikkelissa selvitettyjä Koillis-Siperian väestöjen korvautumisia. Kyseessä on ilmeisesti laajempi prosessi, joka on tapahtunut useilla muillakin pohjoisilla alueilla.

– Levänluhta-projekti vaatii ehdottomasti jatkotutkimusta, ei ainoastaan DNA-tulosten laajentamiseksi, vaan koko vesihautaustavan ymmärtämiseksi. Kysymys - miksi - on edelleen auki, ihmettelee luututkija, dosentti Kristiina Mannermaa.

Tutkimusprojekti sai rahoitusta Emil Aaltosen säätiöltä ja siihen osallistui Helsingin yliopiston tutkijoita useasta oppiaineesta ja laitoksesta. Tässä julkaisussa mukana oli: Anna Wessman, Kristiina Mannermaa ja Tarja Sundell arkeologian oppiaineesta, Antti Sajantila, Jukka Palo ja Mikko Putkonen oikeuslääketieteen oppiaineesta ja Laura Arppe Luonnontieteellisestä keskusmuseosta.

https://youtu.be/D_AcAyYmLuA
The unique archaeological Iron age site of Levänluhta in Western Finland is the most intriguing burial site in Finland: Skulls of 98 individuals, mostly from women and children, have been buried in water.
Siirry videokanavalle

Avainsanat

Yhteyshenkilöt

Professori Antti Sajantila, 0400 605205
Dosentti, Levänluhta-projektin johtaja Anna Wessman, 050 329 8436
Dosentti Kristiina Mannermaa, 040 5457698

Kuvat

Levänluhdan lähde. Kuva: Anna Wessman 2019
Levänluhdan lähde. Kuva: Anna Wessman 2019
Lataa

Linkit

Tietoja julkaisijasta

Helsingin yliopisto
Helsingin yliopisto
PL 3
00014 Helsingin yliopisto

02941 911 (vaihde)http://www.helsinki.fi/yliopisto

Helsingin yliopisto on yli 40 000 opiskelijan ja työntekijän kansainvälinen tiedeyhteisö, joka toimii neljällä kampuksella Helsingissä ja usealla muulla paikkakunnalla Suomessa. Kansainvälisissä yliopistovertailuissa se on ollut toistuvasti maailman sadan parhaan yliopiston joukossa. Helsingin yliopisto on perustettu vuonna 1640.

Tilaa tiedotteet sähköpostiisi

Haluatko tietää asioista ensimmäisten joukossa? Kun tilaat mediatiedotteemme, saat ne sähköpostiisi välittömästi julkaisuhetkellä. Tilauksen voit halutessasi perua milloin tahansa.

Lue lisää julkaisijalta Helsingin yliopisto

Väitös: isostoiminta edistää monipuolisesti monen nuoren kasvua – isosryhmien monimuotoisuutta tulisi tukea20.8.2019 09:28:16 EESTTiedote

Uusi uskonnonpedagogiikan väitöstutkimus avaa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon isostoimintaan osallistuvien nuorten ajatuksia. Tulokset kertovat, että toiminta lisää nuorten halua osallistua yhteiskunnan vapaaehtoistoimintaan muuallakin kuin pelkästään kirkossa. Haasteena on varmistaa, että eri tavoin motivoituneille ja eri tavoin uskoville on isosryhmissä tilaa.

Uutishuoneessa voit lukea tiedotteitamme ja muuta julkaisemaamme materiaalia. Löydät sieltä niin yhteyshenkilöidemme tiedot kuin vapaasti julkaistavissa olevia kuvia ja videoita. Uutishuoneessa voit nähdä myös sosiaalisen median sisältöjä. Kaikki tiedotepalvelussa julkaistu materiaali on vapaasti median käytettävissä.

Tutustu uutishuoneeseemme