Lihasikojen vasta-aineseurannasta voisi olla hyötyä elintarvikeketjun riskienhallinnassa

Lihantarkastus on ollut elintarvikevalvonnan kulmakivi Euroopassa jo yli sadan vuoden ajan. Lihantarkastuksessa jokainen sika tarkastetaan silmämääräisesti teurastamolla ennen ja jälkeen teurastuksen. Tällä on ollut merkittävä vaikutus lihan turvallisuuden parantumisessa. Nykyisin tärkeimmät sianlihan välityksellä ihmisiin tarttuvat taudinaiheuttajat EU:n alueella ovat salmonellat, Yersinia enterocolitica, Toxoplasma gondii ja trikiinit. Tyypillisesti ne eivät aiheuta sioille oireita tai näkyviä muutoksia ruhoihin tai elimiin. Tämän vuoksi näitä taudinaiheuttajia ei pystytä havaitsemaan nykyisen lihantarkastuksen yhteydessä, lukuun ottamatta trikiinejä, jotka tutkitaan toistaiseksi rutiinisti laboratoriotutkimuksin. Salmonellan osalta Suomessa on salmonellavalvontaohjelma, ja tilanne tältä osin on Suomessa erittäin hyvä.

Ympäristöterveydenhuollon erikoiseläinlääkäri Elina Felin selvitti väitöskirjatyössään salmonella-, yersinia-, toksoplasma- ja trikinellavasta-aineiden esiintyvyyttä suomalaisilla lihasioilla. Lisäksi hän arvioi tulosten käytettävyyttä osana riskiperusteista lihantarkastusta. Tavoitteena oli löytää keinoja lihantarkastuksen uudistamiseksi niin, että siinä pystyttäisiin paremmin huomioimaan tärkeimmät lihassa esiintyvät elintarviketurvallisuusriskit.

Vasta-aineiden osoittaminen siasta tai sianruhosta tarkoittaa, että sika on jossakin elämänvaiheessa altistunut kyseiselle taudinaiheuttajalle. Tartunta on kuitenkin voinut mennä jo ohi teurastusvaiheessa, eikä sika välttämättä enää teurastusvaiheessa kanna kyseistä taudinaiheuttajaa, eikä siten muodosta enää elintarviketurvallisuusriskiä sen osalta, vaikka vasta-aineita löytyisikin. Vasta-ainetestejä voidaan kuitenkin käyttää kuvaamaan sikojen altistusta taudinaiheuttajille kasvatuskauden aikana ja riskiä karjatasolla.

Ihmisille tautia aiheuttavien yersiniabakteerien vasta-aineita esiintyi sioilla yleisesti

Felinin tutkimuksessa ilmeni, että ihmisille tautia aiheuttavien yersiniabakteerien vasta-aineita esiintyi sioilla yleisesti, 57- 66 prosentilla tutkituista lihasioista. Tilanne on vastaava kuin muissakin EU-maissa. Sen sijaan salmonella- ja toksoplasmavasta-aineita esiintyi harvoin. Salmonellavasta-aineita todettiin vain 3 -18 prosentilla ja toksoplasmavasta-aineita 1- 3 prosentilla tutkituista lihasioista. Trikiinivasta-aineita ei todettu lainkaan. Felinin tutkimuksen valossa suomalaisen sianlihantuotannon elintarviketurvallisuus on korkealla tasolla.

– Kuluttajat voivat välttää riskit noudattamalla huolellista keittiöhygieniaa, joka tarkoittaa, että raa´an lihan käsittely tehdään erillään muusta ruoanvalmistuksesta ja eri välineillä, jonka jälkeen pestään kädet. Sianliha tulee aina kuumentaa suositusten mukaisesti läpikypsäksi, neuvoo Felin.

Vasta-aineiden seurannan avulla riskinhallintatoimia voitaisiin kohdentaa paremmin  

Felin havaitsi tilojen välillä suuria eroja salmonella-, yersinia- ja toksoplasmavasta-aineiden esiintyvyydessä. Tulokset osoittavat, että tilatason tietoa vasta-aineiden esiintyvyydestä voitaisiin käyttää lihantarkastuksessa osana elintarvikeketjutietoja. 

Erityisesti yersiniavasta-aineiden kattava seuranta mahdollistaisi korkean riskin tiloilta peräisin olevien sikojen teurastamisen päivän viimeisenä. Toksoplasmavasta-aineita esiintyi yleisesti vain muutamalla tilalla. Riskiperusteisesti kohdennetulla vasta-aineseurannalla olisi mahdollista ohjata näiltä tiloilta peräisin oleva liha pakastukseen ja parantaa tilan tautisuojausta. Salmonellavasta-aineiden seurannasta saatava tieto olisi hyödyllinen, mutta vaikutus elintarviketurvallisuuteen olisi vähäinen, koska nykyinen tilanne on jo erittäin hyvä. Trikinellojen osalta seuranta voisi tuoda tarpeellista tietoa tulevaisuudessa, jos nykyisestä jokaiselle ruholle tehtävästä trikiinitestauksesta luovutaan. 

– Riskinhallinnan tavoitteet ja keinot tulee tarkoin määrittää jokaiselle taudinaiheuttajalle erikseen. Tutkimukseni osoitti, että vasta-aineseurannalla saataisiin paljon hyödyllistä tietoa riskinhallintatoimien kohdentamiseksi.  Kustannus-hyöty-laskelmat tulee kuitenkin vielä tehdä, sillä lisäkustannusten asettaminen elinkeinolle ei ole realistista. Lihantarkastusta on kuitenkin uskallettava muuttaa, jos haluamme, että virallinen valvonta on riskiperusteista ja tehokasta elintarviketurvallisuuden parantamiseksi, sanoo Felin.

Lihantarkastuksesta säädetään EU-lainsäädännössä. Felinin mukaan muutosten tekeminen ei ole helppoa, koska nykyisellä lihantarkastuksella on merkittävä rooli elintarviketurvallisuuden lisäksi myös eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvonnassa ja seurannassa. Muutoksia suunniteltaessa myös tämä tulee huomioida ja asia vaatii tältä osin lisätutkimusta.

Elin­tar­vi­ke­ket­ju­tie­dot hyö­dyt­täi­si­vät si­kae­rien oh­jaa­mi­ses­sa teu­ras­ta­mol­la

Elintarvikeketjutiedot ovat lakisääteistä tiedonvaihtoa teurastamon ja tuottajan välillä, koskien elintarviketurvallisuuteen ja eläinten terveyteen ja hyvinvointiin liittyviä tietoja. Elintarviketurvallisuusnäkökohtien lisäksi elintarvikeketjutietoja voitaisiin käyttää ennakoimaan sikaerien lihantarkastustuloksia. Felin osoitti, että indikaattoreita, kuten aiemmat lihantarkastustulokset, yskä ja hännänpurenta, voitaisiin käyttää osana elintarvikeketjutietoja. Tietojen avulla voitaisiin etukäteen jaotella sikaerät, jotka todennäköisesti soveltuvat visuaaliseen lihantarkastukseen ja sikaerät, joille tarvitaan lisätarkastuksia. Visuaaliseen lihantarkastukseen siirtymisen on odotettu säästävän aikaa ja resursseja, jotka voitaisiin näin kohdentaa riskiperusteisempiin toimiin. Sikaerien tarkempi luokittelu etukäteen voisi auttaa saavuttamaan nämä hyödyt nykyistä paremmin.

Väitös:
ELL, ympäristöterveydenhuollon erikoiseläinlääkäri Elina Felinväittelee 14.6.2019 kello 12 Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa aiheesta "Towards risk-based meat inspection - Prerequisites of risk-based meat inspection of pigs in Finland" (Kohti riskiperusteista lihantarkastusta - Lihasikojen riskiperusteisen lihantarkastuksen edellytykset Suomessa). Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Biokeskus 2, auditorio 1041, Viikinkaari 5. Vastaväittäjänä on professori, ylijohtaja Riitta Maijala, Suomen Akatemia, ja kustoksena on professori Maria Fredriksson-Ahomaa.

Väitöskirja julkaistaan sarjassa Dissertationes Schola Doctoralis Scientiae Circumiectalis, Alimentariae, Biologicae. Universitatis Helsinkiensis. Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa E-thesis -palvelussa.