Luontopaneeli

Luontopaneelin selvitys: EU:n biodiversiteettistrategian tavoitteet tarkoittavat merkittävää metsien lisäsuojelua Suomessa

Jaa

Luontopaneeli esittää laskelman, miten Suomi voi metsien osalta täyttää oman osansa EU:n biodiversiteettistrategian suojelutavoitteista. Luontopaneelin ehdottama maakuntakohtainen suojelun kohdentamisen menetelmä turvaa metsäluonnon monimuotoisuuden kaikkialla Suomessa. Suojelualueita tulisi lisätä merkittävästi etenkin Etelä-Suomessa, ja suojelun toteuttaminen vaatii huomattavia lisäresursseja.

EU:n biodiversiteettistrategian tavoitteena on saada luonnon monimuotoisuus elpymään vuoteen 2030 mennessä. Strategiassa on kolme suojelualueisiin liittyvää tavoitetta: 1) oikeudellisen suojelun piirissä tulee olla vähintään 30 prosenttia EU:n maa- ja merialueista, 2) tästä vähintään kolmannes eli 10 prosenttia pinta-alasta on suojeltu tiukasti ja 3) pinta-alasta riippumatta kaikki jäljellä olevat luonnontilaiset metsät ja vanhat metsät on suojeltu tiukasti. Lisäksi strategian mukaan suojelu tulee kohdentaa alueisiin, joilla on suuri monimuotoisuusarvo tai -potentiaali.

Suomen Luontopaneeli ehdottaa metsiensuojelun kohdentamiseen menetelmää, joka tuo EU-tavoitteiden mukaisesti tiukan suojelun piiriin kaikki jäljellä olevat vanhat ja luonnontilaiset metsät sekä yhteensä vähintään 10 prosenttia metsäpinta-alasta kaikissa Suomen maakunnissa.

Luontopaneeli katsoo, että paras luonnonsuojelullinen hyöty saadaan kohdentamalla metsien lisäsuojelu alueellisesti tasaisesti siten, että 10 prosentin tiukan suojelun minimitavoite saavutetaan jokaisessa maakunnassa. Kunkin maakunnan sisällä lisäsuojelu on tarkoituksenmukaista kohdistaa vanhimmista metsistä alkaen. Ikäraja, jota vanhemmat metsät tulevat suojeluun, vaihtelee maakunnan metsien ikärakenteesta sekä jo suojellusta pinta-alasta riippuen.

Luonnon monimuotoisuuden säilymisen edellytykset turvattava kaikkialla Suomessa

Luonto on erilaista eri paikoissa, joten monimuotoisuutta ei voi turvata suojelemalla alueita vain tietyllä maantieteellisellä alueella, kuten Pohjois-Suomessa. Luontopaneelin mietinnön mukaan luonnon monimuotoisuuden turvaava ja käytännöllinen tarkastelumittakaava on maakunta.

Erilaiset luontotyypit ja kasvupaikat tarjoavat elinympäristöjä erilaisille lajeille. Tästä syystä suojelutavoite on jyvitetty erikseen metsä- ja kitumaalle sekä lisäksi metsämaalla vielä pääpuulajien mukaisesti mänty-, kuusi- ja lehtipuuvaltaisille metsille.

”Suojelualueiden tasainen jakautuminen maakunnittain on perusteltua myös kansalaisten alueellisen oikeudenmukaisuuden näkökulmasta. Suojelu turvaa luonnon tarjoamat moninaiset ekosysteemipalvelut, jotka edistävät esimerkiksi terveyttä, hyvinvointia ja virkistäytymistä, ja nämä palvelut ovat mitä suurimmassa määrin sidoksissa maantieteelliseen sijantiin”, huomauttaa Luontopaneelin puheenjohtaja Janne Kotiaho.

Suojelualueita lisättävä merkittävästi - etenkin Etelä-Suomessa

Nykyiset suojelualueet keskittyvät Pohjois-Suomeen. Etelä-Suomen metsämaasta on suojeltu tiukasti alle 3 prosenttia. Etelä-Suomessa vanhoja metsiä on jäljellä niin vähän, että ne eivät jo olemassa olevien suojelualueiden lisäksi riitä täyttämään EU:n biodiversiteettistrategian 10 prosentin suojelutavoitetta.

Suojelemattomia vanhoja metsiä on Luontopaneelin laskelman mukaan sekä Etelä-Suomessa että Pohjois-Suomessa kummassakin yli 400 000 hehtaaria. Jotta 10 prosentin tiukan suojelun tavoite täyttyy maakunnittain, tulisi kaikkien vanhojen metsien lisäksi Etelä-Suomen metsämaasta asettaa tiukkaan suojeluun vielä 471 000 hehtaaria ja Pohjois-Suomen metsämaasta 176 000 hehtaaria.

”Olisi oikeudenmukaista ja kustannustehokasta asettaa Luontopaneelin mietinnön kriteerien mukaiset valtion mailla sijaitsevat kohteet viipymättä tiukan suojelun piiriin jokaisessa maakunnassa”, Kotiaho sanoo.

Valtion mailla on Etelä-Suomessa suojelematonta metsämaata yhteensä noin 650 000 hehtaaria ja Pohjois-Suomessa noin 2 860 000 hehtaaria. Osa näistä on luonnonsuojelullisesti arvokkaampia kuin keskimääräiset yksityisten metsänomistajien mailla sijaitsevat METSO-suojeluohjelman kohteet.

”Metsien lisäsuojelutarve on niin merkittävä, että suojeltavaksi tulee väistämättä myös ihmisen heikentämiä alueita, kuten ojitettuja suometsiä. Tällaisille alueille tarvitaan suojelun lisäksi ennallistamissuunnitelma ja suunnitelmien mukainen rahoitus”, Kotiaho jatkaa.

EU:n biodiversiteettistrategian tavoitteiden mukaisen metsiensuojelun lisärahoitustarve on Luontopaneelin arvion mukaan noin 6,8 miljardia euroa. Tämä tarkoittaa 760 miljoonaa euroa vuosittain, mikäli suojelu toteutetaan tavoitevuoden 2030 loppuun mennessä. Kustannusarvio ei sisällä hallinnollisia kustannuksia.

”Oikeudenmukaisuuden kannalta on tärkeää, että lisäsuojelun rahoituspohja turvataan ja metsänomistajien taloudelliset menetykset korvataan”, Kotiaho sanoo.

Metsien lisäksi myös muut elinympäristöt suojeltava

Mietinnössä Luontopaneeli on keskittynyt Suomen pinta-alaltaan suurimman ja siten lajien kannalta merkityksellisimmän elinympäristön eli metsien suojelun kohdentamiseen. Kaikenlaisen luonnon monimuotoisuuden turvaaminen kuitenkin edellyttää, että EU:n biodiversiteettistrategian mukaisesti tiukasti suojeltu pinta-ala nostetaan 10 prosenttiin ja oikeudellisesti suojeltu pinta-ala 30 prosenttiin myös kaikilla muilla kuin metsäisillä luontotyypeillä.

”Vanhojen metsien ja 10 prosentin tavoitteen mukainen tiukka lisäsuojelu on käynnistettävä viipymättä. Samalla tulee suunnitella tarkemmin, miten edetään kohti 30 prosentin oikeudellisen suojelun tavoitetta, jotta myös se saavutetaan sovitusti vuoteen 2030 mennessä”, Kotiaho sanoo.

EU:n biodiversiteettistrategiassa todetaan, että kunkin jäsenvaltion on tehtävä oma osuutensa, vaikka tavoiteprosentteja ei ole jaettu jäsenvaltioittain. Jos Suomi haluaa olla vastuullinen, se pitää kiinni oikeudenmukaisesta taakanjaosta ja suojelee vähintään yhteisiä tavoitteita vastaavan osuuden pinta-alastaan, Luontopaneelin mietinnössä katsotaan. Jäsenvaltio, joka suojelee yleistä prosenttitavoitetta pienemmän osan pinta-alastaan, vierittää vastuutaan luonnonsuojelusta muille jäsenmaille.

“Jos esimerkiksi Suomi ei suojelisi 30 prosenttia maa- ja meripinta-alastaan, jonkin toisen jäsenvaltion vastaavalla kasvillisuusvyöhykkeellä olisi suojeltava yli 30 prosenttia omista vastaavista alueistaan EU-tasoisen suojelutavoitteen täyttymiseksi”, Kotiaho sanoo.

Lisätietoja

Avainsanat

Yhteyshenkilöt

Tietoja julkaisijasta

Suomen Luontopaneeli on riippumaton asiantuntijaelin, joka tukee luontopolitiikan suunnittelua ja päätöksentekoa. Luontopaneelin kannanotot ja raportit perustuvat tieteelliseen näyttöön ja monialaiseen asiantuntemukseen.

www.luontopaneeli.fi

Tilaa tiedotteet sähköpostiisi

Haluatko tietää asioista ensimmäisten joukossa? Kun tilaat tiedotteemme, saat ne sähköpostiisi välittömästi julkaisuhetkellä. Tilauksen voit halutessasi perua milloin tahansa.

Lue lisää julkaisijalta Luontopaneeli

Luontopaneelin raportti: Soiden ennallistaminen on tärkeä työkalu luontohaittojen korjaamisessa ja monimuotoisuuden turvaamisessa13.7.2021 06:00:35 EEST | Tiedote

Ennallistamistoimilla voidaan korjata luontohaittoja ja palauttaa mittavan ojittamisen heikentämää suoluonnon monimuotoisuutta, kertoo Suomen Luontopaneelin tuore raportti. Etenkin rehevät suot on mahdollista ennallistaa hiilinieluiksi. Kokonaisuutena arvioiden soiden pitkäjänteinen ennallistaminen kannattaa, vaikka kaikki vaikutukset eivät lyhyellä aikavälillä olisi myönteisiä. Soiden uhanalaisia lajeja ja luontotyyppejä ei voida turvata ilman ennallistamista.

Uutishuoneessa voit lukea tiedotteitamme ja muuta julkaisemaamme materiaalia. Löydät sieltä niin yhteyshenkilöidemme tiedot kuin vapaasti julkaistavissa olevia kuvia ja videoita. Uutishuoneessa voit nähdä myös sosiaalisen median sisältöjä. Kaikki tiedotepalvelussa julkaistu materiaali on vapaasti median käytettävissä.

Tutustu uutishuoneeseemme