Maatilojen peltovalvonnat päätökseen Pohjois-Savossa

Pohjois-Savon ELY-keskuksen valvontapäällikkö Pauli Lehtonen kertoo, että viljelijät ovat olleet varsin ymmärtäväisiä, vaikka kasvokkain tapaamisia ei tänä vuonna valvojien kanssa ole ollut. –Yhteydenpito ennen maastovalvontaa, valvonnan aikana ja jälkikäteen on toiminut hyvin ja on vapauttanut myös viljelijän aikaa, arvioi Lehtonen. – Toki se kertoo myös siitä, että Pohjois-Savossa sähköisten menetelmien käyttö maatiloilla on arkipäivää ja valvonnan menettelyihin on vuosien kuluessa opittu luottamaan, Lehtonen lisää. 

Paremman karttamateriaalin myötä mittaustarve sekä pinta-alojen korjaaminen on ollut aavistuksen verran vähenemässä. Toisaalta suojakaista- ja piennarpuutteita on tilastoitu hieman aikaisempaa enemmän, minkä on arvioitu johtuvan siitä, että aikaisempaa pienemmät, muutamien metrien puutteet huomioidaan valvonnassa. Tämä johtuu EU:n komission tekemistä havainnoista ja annetuista huomautuksista Suomen valvontajärjestelmän toimivuudesta.  

Koronatilanteen takia valvonta on poikennut edellisvuosista siten, että kasvukaudella on tehty ainoastaan maastotarkastukset, ja asiakirjatarkastukset ovat kokonaisuudessaan siirtyneet talvikaudelle. Valvonnassa olleet tilat voivat odottaa lähipäivinä kirjepostia ELY-keskukselta. Kasvipeitteisyysvalvontoja jatketaan lumen tuloon saakka ja eläinvalvontaa tehdään ympärivuoden. Mahdollisia ovat myös lisäotannat, mutta lumitilanne säätelee maastossa tehtävää työtä.

Luonnonlaitumet ja pysyvät nurmet aiheuttavat päänvaivaa

–Pysyvien nurmien EU-tasoiset säädökset eivät tahdo asettua suomalaiseen järjestelmään ja järjenjuoksuun. Lisäksi säädöksissä, tulkinnoissa ja tuissakin on ollut vaihtelua ohjelmakausittain, sanoo valvontapäällikkö Pauli Lehtonen. Asiaa on koitettu edistää koulutuksilla ja tiedottamisella, mutta edelleen sitä kautta tiloille tulee seuraamuksia ja odotettavissa onkin kohdennettuja tarkastuksia näille lohkoille. 

Laidunnuksen väheneminen vaikuttaa suoraan alojen kuntoon. Luonnonlaitumeksi ilmoitetulla lohkolla voi olla hajanaisesti puita tai pensaita, mutta alue on kuitenkin oltava hoidettavissa ja alueen rehuntuottokyvystä on huolehdittava, laidunnettiin sitä tai ei. Myös ympäristösopimuksiin liittyvien pysyvien nurmien osalta vaaditaan tarkkaavaisuutta säädösten suhteen, vaikka alueet ovat muutoin kelvollisia ja asianmukaisia ympäristösopimuksiin.Ympäristösopimuksia ovat muun muassa perinnebiotooppialueet ja erilaiset maisema- ja luonnon monimuotoisuussopimukset, joista maksetaan korvauksia tarvittavien hoitotoimenpiteiden mukaan.  

–Eurooppalaisesta näkökulmasta pysyvien nurmien tukeminen ja säilyttäminen näillä säädöksillä on hyvinkin ymmärrettävää ja Suomen on EU:n jäsenvaltiona toteutettava tätäkin tukijärjestelmää ja säilyttämisvelvoitetta sekä sovellettava säädöksiä näitä tavoitteita varten, toteaa Lehtonen. 

Pysyvän nurmen lohkolla saa luonnonlaitumilla olla hajanaisesti sijaitsevia puita enintään 50 kappaletta hehtaaria kohden. Puuksi katsotaan yli 2 metrin korkuiset, puuvartiset kasvit sekä yli 0,5 metrin korkuiset tuotantoeläinten ravinnoksi soveltumattomat puuvartiset kasvit (esimerkiksi katajat). Alasta tulee olla vähintään yli 50 %:a tuotantoeläimille sopivia nurmi- ja heinäkasveja. Lisäksi voi olla tuotantoeläinten ravinnoksi sopivia, korkeintaan 2 metrin korkuisia, yksittäisiä tai pieninä ryhminä kasvavia lehtipensaita ja lehtipuiden taimia.