Mesipistiäisten puuttuessa sukaskärpäset kantavat arktisen alueen pölytysvastuuta

FM Mikko Tiusanen tutki väitöskirjassaan kasvien ja niiden pölyttäjien muodostaman yhteisön rakennetta ja toimintaa arktisilla alueilla.

– Pohjoisessa ei juurikaan ole mesipistiäisiä, kuten mehiläisiä tai kimalaisia, joten muut hyönteisryhmät kantavat päävastuun pölytyksestä, Tiusanen kertoo.

Tutkimuksessaan hän havaitsi, että keskeisessä roolissa ovat kaikkien tunteman huonekärpäsen sukulaiset. Nämä Muscidae-heimon sukaskärpäset ovat tärkeitä pölyttäjiä ja niiden runsaus vaikuttaa pohjoisten kasvien siementuotantoon.

La­pin­vuok­ko hou­kut­te­lee pö­lyt­tä­jät it­sel­leen

Arktisella alueella kasvien kukinta on keskittynyt lumipeitteen sulamista seuraavalle parille viikolle jaksolle. Tällöin kukkia on niin paljon, että hyönteisten pölytyspalveluista kilpaillaan tiukasti.

Runsas ja houkuttelevakukkainen lapinvuokko kahmii valtaosan pölyttäjävierailuista, jolloin erityisesti harvinaiset ja vähemmän houkuttelevat kukat eivät pölyty tehokkaasti. Lapinvuokon kukinnan ollessa runsaimmillaan, jopa niiden oma siementuotanto kärsii lajinsisäisestä pölyttäjäkilpailusta.

Ku­kin­nan ol­les­sa run­saim­mil­laan kai­kil­le ei rii­tä pö­lyt­tä­jiä

Väitöskirjassa arktiset pölytysyhteisöt paljastuivat parin runsaan kasvi- ja hyönteislajin hallitsemiksi, eikä kiivaimman kukinnan aikaan kaikille riitä pölyttäjiä.

– Tämä johtunee pölyttäjien määrän vähenemisestä. Tärkeimpien pölyttäjien eli sukaskärpästen määrät ovat vähentyneet viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. Lisäksi kasvit ja pölyttäjät reagoivat eritavoin lämpenevään ilmastoon, jolloin niiden esiintyminen liukuu eri osiin kasvukautta, Tiusanen kertoo.

Riit­tää­kö pö­ly­tys­pal­ve­lui­ta muu­al­la?

Maailmanlaajuiset muutokset elinympäristöissä aiheuttavat luonnon monimuotoisuuden köyhtymistä, mikä häiritsee ekosysteemien toimintaa ja sen kykyä tuottaa ekosysteemipalveluja. Esimerkiksi hyönteisten, ja erityisesti pölyttäjien vähenemisellä on mahdollisesti suuria vaikutuksia ruuantuotannolle ja sen myötä koko ihmiskunnalle.

– Arktiset eliöyhteisöt eivät ole ainoita parin lajin hallitsemia pölytysyhteisöjä, esimerkiksi maatalousympäristöt satokasveineen ja tarhamehiläisineen muodostavat rakenteeltaan samankaltaisen yhteisön, Tiusanen sanoo.

Ilmastonmuutoksen ja muiden ihmisten aiheuttamien ympäristömuutosten voimistuessa hyönteispölytteisten kasvien ja niitä pölyttävien hyönteisten yhteisöt joutuvat mukautumaan uusiin olosuhteisiin niin Arktiksella kuin eteläisemmilläkin alueilla.

Lisätietoa:

Mikko Tiusanen
Helsingin yliopisto
Bio- ja ympäristötieteellinen ja maatalous-metsätieteellinen tiedekunta
Spatial Foodweb Ecology Group
mikko.tiusanen@helsinki.fi