Ministeri Timo Harakka Forssan Työväenyhdistyksen loppiaisjuhlassa: 2020-luku on uuden toivon vuosikymmen

2020-luku on uuden toivon vuosikymmen

Hyvät ystävät, toverit

Tämä loppiainen 2020 on tärkeä päivä niin historiassa kuin tulevaisuudessa. Tänään me pysähdymme kunnioittamaan sitä, mitä tapahtui tasan 80 vuotta sitten, ja samalla vastaamaan siihen, mihin historia velvoittaa ja mitä tulevaisuus vaatii alkavalla vuosikymmenellä.

Tasan 80 vuotta sitten, kuudes tammikuuta 1940, oli talvisodan tärkeä käännekohta. Vahvasti alivoimaiset ja aliaseistetut suomalaiset saivat illansuussa haltuunsa Raatteen tien, tuhottua vahvasti panssarein ja tykein varustetun puna-armeijan divisioonan ja pelastettua Suomen tuholta.

Voi sanoa, että juuri tämä voitto synnytti talvisodan hengen. Se loi uskoa ja antoi toivoa. Ja toivo luo lisää toivoa, tuo valoa pimeimpäänkin pimeyteen. Pessimismi nujertuu ja tulevaisuudenusko voittaa.

Marinin hallitus edustaa maailmalla tulevaisuudenuskoa

Nyt 80 vuotta myöhemmin aloitamme 2020-luvun myös uuden toivon tunnelmissa. Ilmapiiri on nyt aivan toinen kuin edellisen vuosikymmenen viimeisinä vuosina. Muutos on näkyvissä. Sen merkiksi nyt on pieneläkeläisten, työttömien ja vähäväkisten vuoro. Pienet eläkkeet nousevat, aktiivimalli poistuu, subjektiivinen päivähoito-oikeus palautetaan myös köyhän kansan lapsille. Nämä ovat askelia kohti oikeudenmukaisempaa ja yhdenvertaisempaa Suomea, 2020-luvun tulevaisuudenuskoa.

Sanna Marinin hallitus edustaa maailmallakin päättäväistä tulevaisuudenuskoa. EU-puheenjohtajakaudella huomasin, että Euroopassakin on tilausta suomalaiselle johtajuudelle. Sen pohjana on päättäväisyys: olemme päättäneet, että huomenna on paremmin.

Tinkimätön toiveikkuus ja periksiantamaton optimismi vaativat taitoa ja tarkkuutta. Ihmiskunnan suuri haaste on ilmastonmuutoksen torjuminen, ja kuten pääministeri sanoi, 2020-luku on ratkaiseva vuosikymmen. Meillä on tarvittava osaaminen, me pystymme toteuttamaan tarvittavat teknologiset ratkaisut. Mutta tärkein puuttuu.

Kaikkialla Euroopassa on myrkynkylväjiä, jotka houkuttelevat tietämättömiä ja tiedon vieroksujia siihen uskomukseen, että vastuu ilmastonsuojelusta kuuluu muille. Koska minä en ole aiheuttanut ilmastonmuutosta, niin minulta ei voi vaatia. Aina löytyy joku muu, jolle syy pitää vierittää. Ja syylliset löytyvät tietenkin ulkopuolelta ja ulkomailta. Pannaan rajat ja silmät kiinni, ja leikitään vanhoja hyviä aikoja, jolloin tällaisesta oltu kuultukaan. Mutta sekin on valetta.

Voi olla että 50 vuotta sitten telkkarit olivat mustavalkoisia, joka lauantai saunottiin ja syötiin lauantaimakkaraa, mutta silloinkin Helsingin Sanomat kertoi ilmastonmuutoksesta. Joulunpyhinä 1969 saatiin lukea amerikkalaisten tiedemiesten varoitus, että ihmisellä on vain muutamia vuosikymmeniä aikaa
estää ”hiilidioksiidisaastutus”, joka voi lisätä maapallon lämpöä, sulattaa jäätiköitä ja vaikuttaa ilmastoon.

Tämä on ollut tiedossamme siis vasta 50 vuotta, mutta joittenkin mielestä hallituksen ilmasto-ohjelma on hätiköity.

Se tärkein, joka ilmastonsuojelussa puuttuu, on välttämätön yksituumaisuus ja yhteinen tahto. Syitä toimia on vain yksi: eloonjäänti. Mutta syitä olla toimimatta on satoja ja tuhansia ja joka päivä keksitään uusia verukkeita.

Tämä vastustus pitää kuitenkin ottaa huomioon. Vaikka olemme optimisteja, emme ole sinisilmäisiä. Vaikka olemme päättäneet tehdä paremman tulevaisuuden, ymmärrämme, että päätöksen taakse pitää saada kaikki kansat ja kansalaiset: ei vain harvat, eikä vain eliitti. Siksi oikeudenmukaisuus ja yhdenvertaisuus ovat myös tärkeimpiä ympäristönsuojelun periaatteita.

Oikeudenmukainen siirtymä hiilineutraaliin yhteiskuntaan

Hyvät ihmiset,

Kuinka moni on lukenut Rinteen-Marinin hallituksen ohjelman? Kaikkea 180 sivua ei tarvitse lukea, sillä olennainen ilmenee jo otsikossa: Osallistava ja osaava Suomi. Me teemme tulevaisuusinvestoinnit, jotka takaavat kestävän kasvun 2020-luvulla. On lisättävä osallisuutta, siis työllisten määrää, ja parannettava osaamista, siis tulevan kasvun ja elinkeinojen edellytyksiä.

Puheenjohtajakauden EU-reissulla muuan keskustelukumppani heitti minulle haasteen, että tiivistä hallitusohjelma viiteen sanaan. Paksu kirja viiteen sanaan. Hetken mietin ja sitten sanoin, että oikeastaan tarvitsen vain neljä. Ja se tiivistys on tämä: oikeudenmukainen siirtymä hiilineutraaliin yhteiskuntaan.

Viime syksynä, kun olin työministeri, tärkein tehtäväni kotimaassa oli tietenkin työllisyysasteen nostaminen. Sivumennen sanoen äskettäinen ääliömäinen hallituskriisi pakotti monta ratkaisuvaiheeseen saattamaani työllisyyspäätöstä lykkääntymään ensin viikoilla, ja pyhien vuoksi käytännössä kuukauden. Työllisyysryhmiä on turha syyttää, vaan tehdään nyt kärsivällisesti tulosta Tuula Haataisen johdolla. Mutta kansainvälisesti työministereillä on oikeastaan vielä suurempi tehtävä. Kunnianhimoiset ilmastotavoitteet voivat toteutua vain ja ainoastaan, jos muutokset eivät vahingoita niitä alueita, aloja ja ihmisiä, joiden elinehdot ovat vaarassa. Jos emme työllistävien investointien ja koulutuksen avulla pysty takaamaan reilua siirtymää kaikille, on varmaa, että myrkynkeittäjät saavat valtaa. Myös vähäväkiset ja pienituloiset ja kouluja käymättömät on saatava vakuuttumaan, että ilmastonsuojelu tarkoittaa toivoa eikä uhkaa, mahdollisuuksia eikä menetyksiä.

Uudessa tehtävässäni minulla on sama vastuu liikenteen osalta. Suomessa on saavutettava järkyttävän kova liikenteen päästövähennys. Nykytasosta pitää päästä alas yli neljäsosa kymmenen vuoden aikana. Ja haaste on tässäkin sama: tavoitteet on saavutettava mahdollisimman oikeudenmukaisesti ja yhdenvertaisesti, lisäämättä eriarvoisuutta ja aiheuttamatta harmia ihmisten arkeen.

Kuten sanoin, ilmastonmuutosta voi torjua vain, jos kaikki kansalaiset voivat sen hyväksyä. Tämän tehtävän johtaminen kuuluu sosialidemokraateille. Kolmesta syystä.

– Ensimmäinen on aatteellinen. Meidän aatteemme yhdistää ekologisen ja taloudellisen kestävyyden sosiaaliseen kestävyyteen: ympäristöä ei voi suojella, ellei suojella myös ihmistä.

– Toinen syy on historiallinen. Demarit on teollisuuden puolue – mutta me myös perustimme ympäristöministeriön 37 vuotta sitten. Ympäristöä säästävät teolliset palvelut, puhtaat ja puhdistavat ratkaisut, uudistava ja tehostava teknologia sekä kiertotalous ovat Suomen menestyksen avaimia 2020-luvulla. Ja kuten Forssa oli edelläkävijä ensimmäisessä teollistumisessa, Envitech ja Frush näyttävät tietä uudistuvaan teollisuuteen. Me huolehdimme siitä, että ilmastonsuojelu tuo Suomeen työtä ja hyvinvointia.

– Kolmas ja viimeinen syy on käytännöllinen. Me pystymme johtamaan. Me emme lyö nyrkkiä pöytään, vaan kutsumme ihmiset pöydän ääreen. Aatteet ja ihanteet eivät riitä, ne on saatava myös toteen. Tätä on päättäväinen tulevaisuudenusko.

Meidän linjallemme voi esittää tietysti vaihtoehdon. Voimme ottaa vastuuta tai sitten vastuu väistetään. Syitä toimia on vain yksi, syitä olla toimimatta tuhat.

Vastuuta voi aina väistää. Voi väittää, ettei ole merkitystä mitä pieni Suomi tekee, ja ensiksi on vähennettävä Kiinan päästöjä. On erikoista, että nämä ihmiset väittävät itseään vieläpä isänmaallisiksi. Nimittäin Raatteen tiellä ei ajateltu, että pieni Suomi on vailla merkitystä suurvallan edessä. Vaikka tilanne olisi epätoivoinen, jokaisen pitää yrittää, jokaista tarvitaan, yhdessä saamme ihmeitä aikaan. Ja se onkin ainoa tapa saada ihmeitä aikaan.

Epätiedon levittäjät ja maalittajat vastuuseen

Hyvät ystävät,

Forssa on tälle hallitukselle ehkä Suomen tärkein kaupunki. 40 prosenttia hallituspuolueista pitää Forssaa syntysijanaan. 40 vuotta on kulunut siitä, kun vihreä liike sai alkunsa Koijärvellä. Ja kuten jokainen tietää, Forssassa sai nimensä ja ohjelmansa Suomen sosialidemokraattinen puolue vuonna 1903. Forssan ohjelma velvoittaa edelleen ajamaan yhteiskunnallista muutosta, ja muistuttaa, että yhteiskunta ei ole koskaan valmis.

Forssan ohjelman radikaaleista tavoitteista toteutuivat melkein kaikki. Se on hyvä asia, ja huono asia. On nimittäin kehitettävä uudet tavoitteet – varsinkin tilanteessa, jossa digitaalisen maailmantalouden pelisäännöt muuttuvat melkeinpä tunti tunnilta. Niinpä Sanna Marin pohti viime kesänä, mikä voisi olla tämän ajan Forssan ohjelma, seuraava utopia. Hän kysyi ”Onko se kahdeksan tuntia se lopullinen totuus? Miksei neljän päivän työviikko ja kuuden tunnin työpäivä voisi olla seuraava tavoite?”

Ajastamme kertoo jotain olennaista ja pelottavaa se vihamielisyys, jolla tähän visioon suhtauduttiin. Poliittisilta liikkeiltä vaaditaan, aivan oikein, näkyjä tulevaisuuteen, mutta annas olla, jos joku sellaisen esittää, se ammutaan arvelematta alas. Ja kuten Forssan ohjelma aikanaan, kuten peruskoulu aikanaan, kuten tämän hallituksen tulevaisuusinvestoinnit nyt, historia osoittaa, että epäilijät olivat väärässä. Ne, jotka hakevat tänään suosiota ja selkääntaputuksia, ovat huomenna naurunalaisia tai parhaassa tapauksessa unohdettuja.

Olin itse toimittajana yli kolmenkymmenen vuoden ajan, ja olen näkevinäni melkoisen muutoksen. Sain itse kokea eräänlaisen kulta-ajan, lyhyen kauden Neuvostoliiton ja Facebookin välissä, vapauden vuodet kahden imperiumin välissä, jolloin rohkea media haastoi vallanpitäjät. Nyt perinteistä mediaa on yhä vaikeampi erottaa sosiaalisesta mediasta, jota eivät koske mitkään totuudessa pysymisen velvoitteet, reilun peilin etiikka tai mikään demokratiaa ylläpitävä arvomaailma.

Olen eduskunnassa esittänyt moneen otteeseen vetoomuksen siitä, että poliittiset päättäjät kantaisivat vastuunsa totuudellisuudesta, faktoissa pysymisessä. Jokaiselle tulee ylilyöntejä, jokainen liioittelee, mutta tarkoituksella ei pidä levittää huhuja, vääristelyä ja valheita omaa etua ajaakseen. Ei poliitikko voi levittää epämääräisiä huhuja ja sitten puolustautua sillä, että näin kerrotaan, näin se koetaan, näin moni ajattelee. Emme saa toimia tällä harmaalla alueella, toden ja valheen välissä, epätiedon maailmassa. Epätieto tappaa demokratian.

Demokratia perustuu faktoille, joista tehdyt tulkinnat ja mielipiteet ovat erilaisia ja käyvät keskenään reilua kilpailua. Poliittisen päättäjän on lisättävä, eikä vähennettävä, turvallisuutta yhteiskunnassa. Poliittisen päättäjän on suojeltava tiedotusvälineiden ja viranomaisten työtä, eikä lietsottava vainoa julkisuudessa työtään tekeviä kohtaan. Tämä maalittaminen on saatava rikoslakiin. Koska tämän väkivallan kohteeksi joutuvat ennen kaikkea naiset, jotka raiskaus- ja tappouhkauksien takia vetäytyvät julkisesta toiminnasta, julkisen toiminnan turva on myös tasa-arvokysymys.

Ikävä kyllä joudun uudistamaan vetoomukseni. Huhuja, kuulopuheita ja vihjailija levittää yhä useampi poliitikko, entistä useammasta puolueesta. En syytä, en vaadi rangaistuksia tai rajoituksia. Sen sijaan kysyn medialta, miksi poliitikkoja ei panna vastuuseen epätiedon levittämisestä? Luotettavuus on perinteisten tiedotusvälineiden kohtalonkysymys – vain todennettava tieto erottaa ammattimaisen median sosiaalisesta mediasta. Kaikkea somen epätietoa ei voi oikaista sanomalehdissä, mutta jos poliitikot saavat seuraamuksitta levittää huhuja, vihjeitä ja legendoja, silloin valistunut kansanvalta on vakavasti uhattuna.

Erikoisinta tässä kaikessa on, että kansantaloudellisesti Marinin visio on erittäin järkeenkäypä. Jos ikinä pääsemme tilanteeseen, jossa työajan lyhentäminen on perusteltua, silloin olemme onnistuneet nostamaan työn tuottavuuden tasolle, jota pitääkin tavoitella. Suomalaisen vientituotteen arvonlisä on laskenut viime vuosina huolestuttavasti. Kun jalostusarvo on aikaisempaa alhaisempi, hinta per kilo tai bitti tai tunti on alempi. Ja bulkkituotteissa emme voi pärjätä halvemman työvoiman maille. Kiky-tunteja lisäämällä vain keskitymme väärän sarjan kilpailuun väärillä keinoilla. Jos sen sijaan hallitsemme arvoketjun arvokkainta huippua, johdamme kilpailua osaamisella, innovaatioilla ja tuottavuudella. Silloin saamme aikaan enemmän hyvinvointia vähemmillä panoksilla.

Ja juuri sitä meidän pitää tavoitella, Sanna Marinin visiota.

Hyvät ystävät,

Kuten sanoin, 2020-luvun tulevaisuusinvestoinnit kiteytyvät hallitusohjelman otsikkoon: osallistava ja osaava Suomi. Nämä kaksi teemaa yhdistyvät ehkä kaikkein tärkeimmässä investoinnissa, jonka myös lupasimme äänestäjille ennen vaaleja: laajennamme oppivelvollisuutta niin, että jokainen suomalainen nuori käy toisen asteen. Tällä hetkellä vajaa koulutus rajaa nuorten mahdollisuuksia. Pelkän perusasteen suorittaneiden työllisyysaste on vain 43 prosenttia – useampi on siis työelämän ulkopuolella kuin työssä. Estämme nuorten syrjäytymistä ja eriarvoistumista. Lisäämme osaamista, oikeudenmukaisuutta ja yhdenvertaisuutta.

80 vuotta sitten sotilaiden sukupolvi pelasti Suomen. Meidän tehtävämme on osoittaa, minkä puolesta kannatti taistella ja uhrautua, minkä tulevaisuuden puolesta. Meilläkin on velvollisuutemme, ja päättäväisellä optimismilla me täytämme ne, jotta vuonna 2030 Suomi olisi hyvä paikka elää ja maailma avoinna ihan jokaiselle.