Missä kulkevat mielen terveyden ja sairauden rajat?

Mielenterveyden häiriöiden ja psykiatristen sairauksien määrittely ei ole yksinkertaista. Käsitykset siitä, milloin kysymys on sairaudesta tai mielenterveyden häiriöstä ja milloin normaalista tunne-elämän vaihtelusta tai persoonallisuuspiirteistä, ovatkin vuosien mittaan muuttuneet paljon ja muuttuvat edelleen.

– On vaikea vetää täsmällistä rajaa siihen, missä käyttäytyminen muuttuu normaalista poikkeavaksi tai milloin mielenterveyden oireilua tulee kutsua sairaudeksi. Esimerkiksi suru ja ahdistuneisuus voivat olla normaali reaktio vaikeassa elämäntilanteessa, mutta niiden taustalla voi olla myös vakava masennus tai ahdistuneisuushäiriö, sanoo artikkelin vastaava kirjoittaja, Suomen Akatemian kliininen tutkija, dosentti Kari Tikkinen Helsingin yliopistosta.

Kansainvälinen tutkijaryhmä on selvittänyt suomalaisaineistolla tehdyssä tutkimuksessa viiden erilaisen ihmisryhmän käsityksiä siitä, mitkä esitetyistä 20 mielenterveyteen liittyvästä tilasta ovat sairauksia ja mitkä eivät. Kysely lähetettiin 6 200 henkilölle, joista 3 000 oli Väestörekisteristä satunnaisesti valittuja suomalaisia, 1 500 lääkäreitä – osa psykiatreja ja osa muita lääkäreitä – 1 500 sairaanhoitajia ja lisäksi kysely lähetettiin kaikille 200 kansanedustajalle. Kyselyyn vastasi 3 259 henkilöä (53 %).

Osallistujilta kysyttiin, määrittelisivätkö he seuraavat tilat sairauksiksi: ADHD, alkoholismi, anoreksia, autismi, bulimia, ennenaikainen siemensyöksy, homoseksuaalisuus, huumeriippuvuus, masennus, paniikkihäiriö, peliriippuvuus, persoonallisuushäiriö, seksuaalinen haluttomuus, skitsofrenia, sosiaalisten tilanteiden pelko, suru, transseksuaalisuus, työuupumus, unettomuus ja yleistynyt ahdistuneisuushäiriö.

Al­ko­ho­lis­mi, unet­to­muus ja työ­uu­pu­mus ja­koi­vat mie­li­pi­tei­tä

Vähintään 75 prosenttia vastanneista kaikissa ryhmissä piti skitsofreniaa ja autismia sairauksina, ja saman verran vastanneista ei pitänyt homoseksuaalisuutta ja surua sairauksina.

Kaikissa ryhmissä 50 – 75 prosenttia vastanneista luokitteli ADHD:n, anoreksian, bulimian, masennuksen, paniikkihäiriön, persoonallisuushäiriön ja yleistyneen ahdistuneisuushäiriön sairauksiksi. Saman verran vastanneista ei luokitellut sairauksiksi ennenaikaista siemensyöksyä, seksuaalista haluttomuutta ja transseksuaalisuutta.

Kaikkein eniten käsitykset hajosivat alkoholismin, huume- ja peliriippuvuuksien, sosiaalisten tilanteiden pelon, unettomuuden ja työuupumuksen osalta.

Psykiatrit olivat kaikkein taipuvaisempia luokittelemaan esitetyt tilat sairauksiksi; seuraavina tulivat muut lääkärit, hoitajat, kansanedustajat ja maallikot.

– Toisin sanoen, mitä enemmän psykiatrista koulutusta, sitä todennäköisemmin tiloja pidettiin sairauksina. Ero psykiatrien ja maallikoiden välillä oli merkittävä, Tikkinen sanoo.

Ihmisten käsityksillä siitä, mikä on sairautta ja mikä ei, on suuri merkitys mielenterveyttä ja ihmisten käyttäytymistä koskevassa keskustelussa. Nämä käsitykset vaikuttavat myös siihen, miten yhteiskunnan varoja suunnataan ja miten erilaisia ihmisryhmiä stigmatisoidaan.

– Yhteiskunnan suhtautuminen alkoholisteihin ja huumeidenkäyttäjiin riippuu paljon siitä, nähdäänkö päihderiippuvuus sairautena vai itse valittuna elämäntapana, Tikkinen muistuttaa.

– Erilaisten ongelmien liiallinen medikalisaatiokaan ei ole hyvä kehitys: häiriöiden ei-lääketieteellisiin syihin puuttuminen voi unohtua ja ongelmia ratkotaan liikaa lääkkeiden avulla.

Lisätietoja:

Suomen Akatemian kliininen tutkija, dosentti Kari Tikkinen, Helsingin yliopisto ja HUS
Puh. 050 525 0971
Sähköposti kari.tikkinen@gmail.com

Viite: Kari AO Tikkinen, Jarno Rutanen, Allen Frances, ym. Public, health professional, and legislator perspectives on the concept of psychiatric disease: population-based survey. BMJ Open 2019 LINK: https://bmjopen.bmj.com/content/9/6/e024265.info