Monitilatoimiston tarjottava myös hiljaisia työtiloja

Lisäksi yhteisissä tiloissa työskentelyn uskotaan parantavan yhteistyötä, jonka merkitystä korostetaan etenkin tieto- ja asiantuntijatyössä. Yksilötyö ja sen vaatima rauha saatetaan jopa kokea uhaksi yhteistyötä korostettaessa.

Turun ammattikorkeakoulun tutkija, psykologi Annu Haapakangas varoittaa kuitenkin unohtamasta työrauhaa tarjoavien hiljaisten työtilojen merkitystä monitilatoimistoissa. Jos hiljaiselle yksilötyölle ei ole mahdollisuuksia, myös organisaatioiden tavoittelema yhteistyö kärsii.

– Yhteistyöhön ei voi panostaa hiljaisen yksilötyön kustannuksella, sillä ilman riittäviä keskittymismahdollisuuksia molemmat takkuavat. Monitilatoimiston keskeisenä tarkoituksena on tukea monipuolisia työtehtäviä, joten tilat on suunniteltava tukemaan myös työrauhaa.

Turun ammattikorkeakoulu tutki Työsuojelurahaston tuella kahden julkisen sektorin organisaation tilamuutosprosessia. Tutkimus tuotti kaivattua tietoa monitilatoimiston vaikutuksesta työympäristön kokemiseen ja työhyvinvointiin.

Tilamuutos erilaisin lopputuloksin

Organisaatiot muuttivat huonetoimistosta monitilatoimistoon. Huonetoimistossa useimmilla oli ollut oma huone, monitilatoimistossa heillä oli avotilassa omat, nimetyt työpisteet.

Monitilatoimistot tarjoavat nimensä mukaisesti monenlaisia tiloja: avotoimistotyyppistä työtilaa, hiljaisia tiloja keskittymistä varten, puhelinkoppeja ja erikokoisia kokous- ja neuvottelutiloja yhteistyötä ja vuorovaikutusta varten.

Organisaatiot saavuttivat varsin erilaisen lopputuloksen tilamuutosprosessissa.

– Kohteessa A uuteen työympäristöön oltiin keskimäärin tyytyväisiä, ja työhyvinvointi jopa parani. Kohteessa B työntekijät kokivat työympäristömuutoksen kielteisesti. Häiriötekijät ja stressioireet lisääntyivät, tyytyväisyys työympäristöön ja kokemus yhteistyöstä heikentyivät, Haapakangas kertoo.

Ratkaiseva ero hiljaisissa tiloissa

Ratkaisevaksi eroksi osoittautui hiljaisten tilojen määrä ja hyvä saavutettavuus.

Kohteessa A tiloja hiljaiseen yksilötyöhön oli runsaasti joka kerroksessa. Yhdessä hiljaisessa tilassa oli yhdestä kahteen työpistettä, ja hiljaisten työpisteiden määrä vastasi 40:tä prosenttia työntekijämäärästä.

Kohteessa B sen sijaan oli paljon erilaisia kokous- ja neuvottelutiloja, mutta varsinaisia hiljaisen työn huoneita oli vain yksi: siellä oli kahdeksan työpistettä. Määrä riitti seitsemälle prosentille henkilöstöstä. Työtilat sijaitsivat kahdessa kerroksessa, mutta hiljainen tila oli vain toisessa kerroksessa – talon toisessa päädyssä. Hiljaisiin tiloihin siirtyminen oli huomattavasti vaikeampaa kuin kohteessa A.

Huomio monitilatoimiston toteutustapaan

Haapakankaan mukaan tulokset osoittavat, että monitilatoimisto on käsitteenä liian yleisluontoinen, jotta sen perusteella voisi yksioikoisesti tehdä johtopäätöksiä työympäristötyytyväisyydestä, työhyvinvoinnista tai yhteistyön onnistumisestakaan.

– Monitilatoimistot voidaan toteuttaa eri tavoin: ne eroavat toisistaan tilatehokkuuden ja tilankäytön suhteen. Tutkimuksessamme nousivat hiljaisten työtilojen riittävä määrä ja helppo saavutettavuus, jotka selittivät muutoksen myönteistä kokemista.

Lisätietoa

Annu Haapakangas, psykologi, tutkija, Turun ammattikorkeakoulu, 046 851 5927, annu.haapakangas@turkuamk.fi

Valtteri Hongisto, vanhempi tutkija, tutkimus- ja koulutusvastaava, 040 585 1888, valtteri.hongisto@turkuamk.fi