Muistisairaiden omaishoitajilla riski jäädä kunnallisen tuen ulkopuolelle

Jyväskylän yliopiston väitöskirjatutkija Ulla Halonen on tuoreessa tutkimuksessaan selvittänyt, millaisilla perusteluilla hakemuksia hylätään liian vähäiseksi arvioidun hoivan tarpeen vuoksi. Osoittautui, että palvelutarpeen arviointi ei huomioi hoivan sitovuutta vaan keskittyy liiaksi fyysiseen toimintakykyyn.

– Omaishoitajan ja sairastuneen käsitykset hoivan tarpeista voivat poiketa merkittävästi toisistaan. Muistisairas ihminen voi hetkellisesti ”tsempata” arviointitilanteessa eikä hän välttämättä tunnista sairauden vaikutuksia. Omaishoitajat eivät halunneet sairastuneen kuullen kertoa näkemystään hoivan tarpeista eikä heitä oltu kuultu erikseen ollenkaan, Halonen havaitsi tutkimuksessaan.

Halonen tarkasteli kotona asuvaa muistisairasta läheistään hoivaavia omaishoitajia. Tutkimukseen haastateltiin eri puolella Suomea asuvia sopimusomaishoitajia tai omaishoidon tukea hakenutta omaishoitajaa (n=28).

Omaishoidon tuki on kehitetty tukemaan kotona tehtävää sitovaa ja vaativaa hoitotyötä ja sitä pidetään keskeisenä keinona vastata kasvaviin hoivatarpeisiin. Tuen avulla mahdollistetaan myös muistisairaiden kotona asumista. Muistisairaudet ovat nousseet tärkeimmäksi tuen myöntämisperusteeksi. Kaikki omaishoitajat eivät kuitenkaan hae tukea tai eivät saa sitä, vaikka hakisivat. Omaishoidon tuen hakemuksista hylätään liki viidennes.

Tutkimuksen mukaan monet muistisairaiden omaishoitajat kokivat tuen hakemisen vaikeana. Kaikki eivät edes hakeneet tukea. Omaishoitajan kielteinen asenne, epäluottamus palvelujärjestelmää kohtaan ja taloudellisesti vakaa tilanne olivat syitä olla hakematta tukea.

Tutkimuksen keskeinen tulos on, että osa omaishoitajista koki jääneensä omaishoidon tuen ulkopuolelle puutteellisen palvelutarpeen arvioinnin vuoksi. Tällöin selvityksessä luotettiin sairastuneen itsensä lausuntoihin ja sivuutettiin omaishoitajan näkemys joko osittain tai jopa kokonaan kyseenalaistamatta sairastuneen kykyä arvioida omaa toimintakykyään. Käytännössä nämä kuitenkin tarvitsivat erilaista tukea, hoivaa tai valvontaa lähes jatkuvasti.

– Omaishoidon tuen tarvetta arvioitaessa tulisi fyysisen toimintakyvyn lisäksi arvioida hoivan sitovuutta – miten paljon läsnäoloa ja valvontaa hoivan tarpeessa oleva tarvitsee. Omaishoitajaa tulisi kuulla erikseen ja omaishoitajan jaksamista tulisi myös arvioida, Halonen ehdottaa.

On arvioitu, että vähintään 350 000 henkilöä hoivaa jotakuta läheistään. Heistä kunnan kanssa sopimuksen tehneitä omaishoitajia on noin 50 000. Virallisten omaishoitajien lisäksi 60 000 henkilön on arvioitu olevan sitovassa hoivan tilanteessa ja heistä arviolta 20 000 voisi täyttää omaishoidon tuen kriteerit.

Tutkimusartikkeli julkaistaan 16.9.2022 Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä: ”Paljo luvataan, mutta ei sitten kuitenkaan”: Muistisairasta läheistään hoitavien kokemuksia omaishoidon tuen hakemisen ongelmista.

Linkki artikkelin sivulle: https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022091459089

Lisätietoja:

Väitöskirjatutkija Ulla Halonen, e-mail: ulla.m.halonen@student.jyu.fi, puh. 0400-745535