70-luvulla muusikkojen päihteidenkäyttö räjähti käsiin. Voivatko taiteilijat sitten paljon paremmin tällä vuosituhannella? Psykologian tohtori Satu Kasken vastaus tulee nopeasti: ”Eivät voi.” Jo ennen koronaa tilanne oli huono, mutta pandemian jälkeen taiteilijat eivät saa tarvitsemaansa hoitoa. Suurin ongelma hänen mielestään on se, että rakenteet puuttuvat. Ei tiedetä, kehen ottaa yhteyttä. ”Urheilijat ja taiteilijat jäävät helposti yksin ja tilanne menee liian pitkälle, vaikka luonnollisista psykologisista ja pienistä interventioista olisi apua." Kasken johtama UTHA on perustettu nimenomaan urheilijoiden ja taiteilijoiden hyvinvoinnin parantamiseksi.

Jos on rahaa, avun saaminen on helppoa, mutta monella muusikolla tarvittavaan apuun ei ole varaa. Satu Kasken mielestä yksi ratkaisu olisi kevyt työpsykologinen toiminta. Vakuutuksiin voisi lisätä pienen osion henkiselle terveydelle. Taiteilijat osaavat hänen mukaansa kuitenkin hakea apua mielenterveysongelmiin, mutta henkisen valmentautumisen keinot ovat vieraita. Sekä se, miten itse voisi lisätä omaa hyvinvointiaan. Kasken mukaan on outoa, kuinka tilanne urheilussa on täysin päinvastainen – henkinen valmennus on tuttua kauraa, mutta mielenterveyden haasteisiin avun hakeminen vieraampaa.

Taiteilija saattaa olla tunne-elämältään epävakaa, mutta sitäkin luovempi

OCH:n ja Muusikkojen liiton järjestämällä tapahtumaviikolla puhunut psykologi Jaana Mäntykoski puhui myös luovuudesta, sen haasteista ja keinoista selvitä kaoottisuuden keskellä. Hänen mukaansa tunne-elämän herkkyys ja mielialaoireet ovat yleisiä nimenomaan muusikoilla. Työelämän epävarmuus ja vaativuus ovat merkittäviä stressitekijöitä, jotka näkyvät kohonneena ahdistuneisuutena. 

Myös työpaikan tai yksityiselämän ihmissuhteisiin liittyvät ongelmat saattavat häiritä tekemistä, vaikuttaa voimakkaasti tunteisiin ja laskea toimintakykyä.Tilannetta vaikeuttaa se, että luovasta työskentelystä puuttuvat usein struktuuri ja aikataulut. Taiteilijat ja järjestelmällisyys eivät kulje käsi kädessä. Vaatii valtavasti kykyä johtaa itseään, mikäli tunne-elämä on kaaoksessa eikä työ tarjoa ulkoista tukea aikaansaamiselle. 

Toisaalta matalan suunnitelmallisuuden tarpeen myönteinen kääntöpuoli on kyky sietää keskeytyksiä ja siirtyä joustavasti tehtävästä toiseen. Luova tekijä kykenee usein tekemään monia asioita samaan aikaan sekä päästämään helpommin irti kontrollista kuin järjestelmällisempi ihminen. Vaikeudet alkavat toteutusvaiheessa, mutta apua ei ole helposti saatavilla, mikäli työpaikka ei tarjoa työterveyshuoltoa. 

Myös taloudellinen epävarmuus heikentää itsetuntoa, mikä puolestaan aiheuttaa ahdistusta ja masennusta.  ”Feedback Economy” on termi, joka tarkoittaa jatkuvaa altistumista kritiikille ja palautteelle. Paine olla sosiaalisessa mediassa lisää tätä altistumista, ja saattaa ahdistaa vielä enemmän. Turhautumista ja riittämättömyyden tunteita musiikkialalla seuraa myös siitä, että työn ja yksityiselämän ihmissuhteiden rajat hämärtyvät helposti, kun esimerkiksi kollegoja pyydetään ilmaiseksi työhön.

Taiteilija voi oppia järjestelmälliseksi, mutta vaatii säännöllistä harjoittelua ja kunnianhimoa opetella rutiineja. Mäntykosken mielestä olisi hyvä saada tasapainotettua elämä sellaiseksi, ettei laukaisijoita ylimääräiselle draamalle kerry. Rutiineista saa tasapainoa, kun taas esimerkiksi päihteiden käyttö tunnetusti heikentää psyykkistä ja fyysistä hyvinvointia. Tiimeihin kuuluminen auttaa pysymään säntillisenä, ja erilaiset aikataulut, laitteet ja apit ovat hyödyllisiä päivän listojen toteuttamisessa. 

Open Creative House on luovien alojen keskittymä, joka osaltaan rakentaa tekijöiden verkostoa ja yhteisöllisyyttä tarjoamalla muun muassa työskentelytiloja ja tapahtumia. Tapahtumaviikolla kuultiin esityksiä hyvinvoinnista, yrittäjyydestä sekä musiikkialasta. OCH tarjoaa koko vuoden ajan monipuolista ohjelmaa sekä rakenteellisia ratkaisuja yksittäisten toimijoiden ja luovan alan aseman parantamiseksi.