Nollatuntisopimuslaisten lukumäärä ja osuus ikäryhmän palkansaajista oli käytännössä sama kuin vuonna 2018, jolloin asiaa tutkittiin edellisen kerran.

”Työelämää koskevassa keskustelussa esitetään usein huolta joustavien työsopimusten käytön yleistymisestä. Tästä näkökulmasta tulos on jossain määrin odotusten vastainen”, Tilastokeskuksen kehittämispäällikkö Anna Pärnänen kertoo.

Aiemmilla tutkimuskerroilla nollatuntisopimusten määrissä nähtiin jonkin verran yleistymistä. Vuosien 2014 ja 2018 välillä nollatuntisopimuksella työskentelevien osuus kasvoi 3,6 prosentista 4,8 prosenttiin kaikista 15–74-vuotiaista palkansaajista.

Mittaustavan eroavaisuuden vuoksi nyt julkaistavat luvut eivät ole täysin vertailukelpoisia edellisiin mittauskertoihin. Joka tapauksessa näyttää siltä, että kovin suurta muutosta nollatuntisopimuksissa ei vuosina 2018–2021 ole tapahtunut.

Pärnäsen mukaan kasvun pysähtymistä selittänevät esimerkiksi vuonna 2018 voimaan tullut lakiuudistus ja koronakriisin aiheuttamat poikkeusolot. Vaikka työllisyysaste ja työllisten määrä ylittivätkin vuonna 2021 korona-aikaa edeltävän vuoden 2019 tason, kriisistä pahiten kärsineillä toimialoilla työllisyys ei palautunut pandemiaa edeltävälle tasolle.

”Näitä toimialoja ovat majoitus- ja ravitsemissala, kuljetus ja varastointi sekä taiteet, viihde ja virkistys ‑toimiala. Nollatuntisopimukset ovat yleisimpiä juuri majoituksen ja ravitsemisen toimialalla (15 % vuonna 2021 ja 2018), ja niiden käyttö on keskimääräistä yleisempää myös kahdella muulla mainitulla toimialalla”, Pärnänen sanoo.

Vuonna 2018 voimaan tulleen vaihtelevaa työaikaa koskevan lain muutoksen myötä vaihtelevasta työajasta ei saa sopia työnantajan aloitteesta, jos työvoimatarve on kiinteä.

Nollatuntisopimuksia on yleisimmin kaikkein nuorimmilla ja toisaalta myös kaikkein vanhimmilla työntekijöillä. Vuonna 2021 nollatuntisopimuksella työskentelevien osuus oli hieman alle viidennes sekä alle 25-vuotiailla että yli 65-vuotiailla palkansaajilla.

”Näiden ikäryhmien palkansaajilla lienee muita ikäryhmiä useammin elämäntilanne, jossa tällaisiin työaikajärjestelyihin liittyvä joustavuus sopii”, Tilastokeskuksen erikoistutkija Hanna Sutela sanoo.

Ammattiaseman mukaan tarkasteluna nollatuntisopimukset olivat yleisimpiä työntekijöillä. Työntekijäasemassa olevista palkansaajista lähes joka kymmenes teki töitä nollatuntisopimuksella vuonna 2021. Ammattiryhmittäin nollatuntisopimuslaisten osuus oli suurin ryhmässä muut työntekijät (12,7 %), mutta nousi 8–10 prosenttiin myös ryhmissä palvelu- ja myyntityöntekijät, maanviljelijät ja metsätyöntekijät sekä prosessi- ja kuljetustyöntekijät.

Sukupuolen mukaan jakautuneilla työmarkkinoilla toimialojen väliset erot heijastuvat suoraan myös siihen, miten yleisiä tietyt työaikatyypit ovat eri sukupuolilla.

”Kiinteä työaika on keskimääräistä yleisempää monilla miesenemmistöisillä toimialoilla kuten teollisuudessa ja rakentamisessa, kun taas erilaiset vaihtoehtoiset tavat järjestää työaikaa ovat keskimäärin yleisempiä naisenemmistöisillä aloilla, ennen kaikkea majoitus- ja ravitsemistoiminnassa”, Sutela kertoo.

Vuonna 2021 nollatuntisopimuksella työskennelleistä 54 prosenttia oli naisia ja 46 prosenttia miehiä.