Helsingin yliopisto

Nuoret oppivat ruokaan liittyviä taitoja vapaa-ajan toiminnassa

Jaa
Nuorisotalo tarjoaa nuorelle paikan, jossa voidaan muun toiminnan ohella valmistaa ruokaa ja syödä yhdessä. Samalla aikuinenkin pääsee mukaan keskustelemaan ruoan välityksellä sen eri merkityksistä ja nuorten arjesta.
Kuva: 123rf
Kuva: 123rf

Tutkija Eila Kauppisen mukaan ruokakasvatuksen tarve yhteiskunnassamme lisääntyy. Perinteisesti on ajateltu, että lapset ja nuoret oppivat ruokaan liittyviä tietoja ja taitoja kotona ja koulussa. Koti ja koulu eivät kuitenkaan pysty yksin vastaamaan ruokakasvatuksen tarpeeseen.

– Ruokakasvatuksen kentän eri toimijoilla, kuten koulun eri oppiaineiden opettajilla, terveydenhuollon ammattilaisilla, nuorten työpajoilla ja harrastuksia järjestävillä järjestöillä on erilaisia tavoitteita. Eri paikoissa opitut asiat eivät nuoren näkökulmasta muodosta nuoren arkeen liittyviä kokonaisuuksia, Kauppinen kertoo.

– Näiden toimijoiden tulisi nykyistä enemmän tunnistaa nuorten muualla oppimat tiedot ja taidot ja linkittää ne omiin tavoitteisiin, jotta nuoret pystyvät hyödyntämään oppimaansa nykyistä paremmin, ruokakasvatuksesta pian väittelevä Kauppinen toteaa.

Nuorten vapaa-ajan viettopaikat kuten nuorisotalot muodostavat ruokaympäristöjä ja toimivat usein vapaamuotoisina oppimisympäristöinä.

Ruokakasvatus auttaa tekemään terveellisiä ja kestäviä valintoja

– Ruokatottumukset ovat yhteydessä lasten ja nuorten kasvuun ja kehitykseen sekä ihmisten hyvinvointiin lapsuudessa ja aikuisena, Eila Kauppinen toteaa.

Ruokatottumuksilla on merkitystä myös kestävän kehityksen näkökulmasta. Kestäviä ja ravitsemussuositusten mukaisia ruokatottumuksia voidaan edistää ruokakasvatuksen avulla. Sen merkitys korostuu nyky-yhteiskunnassa, jossa tutkitun tiedon rinnalla leviää monenlaista ruokaan liittyvää kokemusasiantuntijoiden tietoa. Erityisen nopeasti käsitykset ja kokemukset leviävät sosiaalisessa mediassa.

– Nuoret tarvitsevat monipuolisia tiedollisia ja taidollisia valmiuksia, koska ruokaan ja syömiseen liittyy runsaasti erilaisia näkökulmia, ristiriitaisia tietoja ja valintavaihtoehtoja. Ruokakasvatuksella autetaan nuoria ymmärtämään omien ruokavalintojen vaikutuksia omaan ja toisten hyvinvointiin.

Ruokakasvatuksen kentällä tarvitaan lisää yhteistyötä

Ruokatottumukset ja erityisesti kouluruokailu ovat olleet viime aikoina julkisuudessa paljon, mutta vapaa-ajalla tapahtuvaa ruokakasvatusta ja ruokaan ja syömiseen liittyvää oppimista on tutkittu Eila Kauppisen mukaan vain vähän, jos ollenkaan.

– On tärkeää ymmärtää, miten vapaa-ajan ruokakasvatuksen ja ruokaympäristöjen avulla nuoria voidaan ohjata ruokaan liittyvissä valinnoissa ja oppimisessa. Kiinnostavaa on, miten nuoret oppivat ruokaan liittyviä tietoja ja taitoja. Kun lähtökohtana on nuorten oma kiinnostus ja vertaisten kanssa toimiminen, he ovat motivoituneempia myös soveltamaan oppimaansa.

Ruokakasvatuksesta vastaavien henkilöiden tulisi Kauppisen mukaan myös nähdä ne ristiriidat, joita nuoret kohtaavat tehdessään valintoja. Ristiriitaisia tilanteita muodostuu esimerkiksi, kun nuori miettii, mitä hän ostaa välipalaksi, ja suhteuttaa valintaansa koulussa opittuun, taloudellisiin resursseihin, vertaisten mielipiteisiin ja omiin mieltymyksiin.

– Ruokakasvatusta tulisi tarkastella nykyistä kokonaisvaltaisemmin ylittäen eri oppimisympäristöjen rajat. Näin voimme tarjota nuorille kokonaisvaltaisempia oppimisen kokemuksia, Kauppinen toteaa.

Ruokakasvatuksen kentällä tarvitaan hänen mukaansa nykyistä enemmän yhteistyötä sekä ruokakasvatuksen tavoitteisiin liittyvää tutkimusta.

Eila Kauppisen tutkimuksessa on hyödynnetty Nuorisobarometri 2015 -kyselyä, johon vastasi 1894 iältään 15–29-vuotiasta nuorta. Lisäksi aineistoa kerättiin nuorten ryhmäkeskusteluin, havainnoimalla nuorten toimintaa ja haastattelemalla nuorisotyöntekijöitä. Ryhmäkeskusteluihin osallistui vuonna 2016 kaksikymmentäyksi 13–17-vuotiasta nuorta neljällä Helsingin kaupungin nuorisotalolla.

***

KM, KTM Eila Kauppisen kasvatustieteiden alaan kuuluva väitöskirja ”Moniääninen ruokaympäristö – ruokakasvatuksen mahdollisuudet nuorisotaloilla” tarkastetaan 16.11.2018 klo 12 Helsingin yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa, Aurora-talon salissa 229 (Siltavuorenpenger 10). Vastaväittäjänä toimii dosentti Tomi Kiilakoski ja kustoksena professori Päivi Palojoki.

Avainsanat

Yhteyshenkilöt

Eila Kauppinen
eila.kauppinen@helsinki.fi
040 5419 076.

Kuvat

Kuva: 123rf
Kuva: 123rf
Lataa

Linkit

Tietoja julkaisijasta

Helsingin yliopisto on yli 40 000 opiskelijan ja työntekijän kansainvälinen tiedeyhteisö, joka toimii neljällä kampuksella Helsingissä ja usealla muulla paikkakunnalla Suomessa. Se on toistuvasti maailman sadan parhaan yliopiston joukossa. Helsingin yliopisto on perustettu vuonna 1640.

Tilaa tiedotteet sähköpostiisi

Haluatko tietää asioista ensimmäisten joukossa? Kun tilaat tiedotteemme, saat ne sähköpostiisi välittömästi julkaisuhetkellä. Tilauksen voit halutessasi perua milloin tahansa.

Lue lisää julkaisijalta Helsingin yliopisto

Uutishuoneessa voit lukea tiedotteitamme ja muuta julkaisemaamme materiaalia. Löydät sieltä niin yhteyshenkilöidemme tiedot kuin vapaasti julkaistavissa olevia kuvia ja videoita. Uutishuoneessa voit nähdä myös sosiaalisen median sisältöjä. Kaikki tiedotepalvelussa julkaistu materiaali on vapaasti median käytettävissä.

Tutustu uutishuoneeseemme
HiddenA line styled icon from Orion Icon Library.Eye