Nuorten syrjäytymistä ehkäistään yksilötasolla – rakenteelliset ongelmat jäävät huomiotta

Katariina Mertanen tutkii Helsingin yliopistossa 26. marraskuuta tarkastettavassa väitöskirjassaan nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn tähtäävää nuorisopolitiikkaa ja nuorille suunnattua koulutusta ja ohjausta.

– Nuoriin kohdistuvat odotukset ja oletukset ovat keskenään ristiriitaisia. Yhtäältä heitä pidetään vapaina ja rohkeina tulevaisuuden toivoina, toisaalta epäkypsinä, puutteellisina, impulsiivisina tai jopa vaarallisina, Mertanen sanoo.

Nuorisopolitiikassa keskitytään liiaksi työllistettävyyteen

Syrjäytymistä koskeva keskustelu palauttaa ongelman alati nuoreen. Nuorten syrjäytymistä pyritään niin EU:n tasolla kuin Suomessakin ehkäisemään muuttamalla nuorten käyttäytymistä työllistettävämpään suuntaan. Puhutaan syrjäytymisriskissä olevista nuorista, eli työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevista, jotka toimenpiteiden avulla pyritään saamaan mahdollisimman nopeasti työmarkkinakelpoisiksi.

Katariina Mertasen mukaan nuorten syrjäytymisriskiä politiikassa kuvaava käsite NEET (työelämän ja koulutuksen ulkopuolella oleva, Not in Education, Employment or Training) hämärtää syrjäytymiseen liittyviä yhteiskunnallisia ja rakenteellisia mekanismeja, jotka voivat olla hyvinkin eriarvoistavia.

Mertanen työskentelee Suomen Akatemian rahoittamassa CoSupport-tutkimushankkeessa, jossa puhutaan nuorten syrjäytymisen sijaan nuorten syrjäyttämisestä.

– Jos syrjäytymistä mitataan ainoastaan talouden mittareilla, jäävät syrjäytymistä uusintavat yhteiskunnalliset ja eriarvoistavat rakenteet, kuten esimerkiksi köyhyys, rasismi ja muu nuoriin kohdistuva marginalisointi piiloon.

Työllistyvyys pelkistyy yksilön tiedoiksi, taidoiksi ja asenteiksi

Työllistymistaidot eivät viittaa pelkästään työelämässä tarvittaviin tietoihin. Näiden lisäksi nuorten koulutuksessa keskitytään oikeanlaisen käyttäytymisen, asenteiden, luonteenpiirteiden ja tunnetilojen valmentamiseen. Tätä Mertanen nimittää terapeuttiseksi eetokseksi.

Terapeuttinen eetos tarkoittaa sitä, että yhteiskunnalliset eriarvoistavat mekanismit pelkistetään yksilön psykologisista ominaisuuksista johtuviksi. Tämä puolestaan johtaa tutkimuksen mukaan siihen, että nuorten työttömyyttä ja koulutuksen puutetta ratkaistaan pääasiassa yksilöiden käyttäytymistä muuttamalla ja ohjaamalla.

Yksittäisten nuorten käyttäytymisen muuttamisen sijaan tulisi keskittyä niihin tekijöihin, jotka syrjäyttävät ja eriarvoistavat. Koulutuksessa ja muissa tukijärjestelmissä laajempi ymmärrys yhteiskunnasta ja rakenteista vähentäisi nuoriin jo nyt kohdistuvia valtavia paineita ja itsevastuullisuuden vaatimuksia.

Katariina Mertanen väittelee Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa 26.11. klo 12.00 aiheesta: ”Not a Single One Left Behind. Governing the ’youth problem’ in youth policies and youth policy implementations”. Yleisöä pyydetään seuraamaan väitöstilaisuutta etänä Zoomin välityksellä.