Helsingin yliopisto

Ohra oli esihistoriallisen ajan tärkein viljelykasvi Suomessa

Jaa

Mitä kasveja ihmiset keräilivät esihistoriallisena aikana ja miten kasveja hyödynnettiin? Milloin ensimmäiset viljelykasvit ilmaantuvat ja mistä ne ovat peräisin? Miten viljely kehittyy sen omaksumisen jälkeen?

Esihistoriallisia keräilykasvien hiiltyneitä jäännöksiä: ruusun marja eli kiulukka, pähkinänkuoren katkelma, vadelman siemen, ulpukan siemen ja tuomen siemen. Ruusun marja on kivikautinen ja löytynyt Saltvikin Glamildersin kivikautiselta asuinpaikalta. Pähkinänkuoren kappale ja vadelman siemen ovat Virolahden Meskäärtyn kivikautiselta asuinpaikalta. Ulpukan siemen on löytynyt Rovaniemen Koskenniskan kivikautiselta asuinpaikalta. Tuomen siemen on Salon Isokylän rautakautiselta asuinpaikalta. Jäänteet eivät ole samassa mittakaavassa. Kuva: Santeri Vanhanen.
Esihistoriallisia keräilykasvien hiiltyneitä jäännöksiä: ruusun marja eli kiulukka, pähkinänkuoren katkelma, vadelman siemen, ulpukan siemen ja tuomen siemen. Ruusun marja on kivikautinen ja löytynyt Saltvikin Glamildersin kivikautiselta asuinpaikalta. Pähkinänkuoren kappale ja vadelman siemen ovat Virolahden Meskäärtyn kivikautiselta asuinpaikalta. Ulpukan siemen on löytynyt Rovaniemen Koskenniskan kivikautiselta asuinpaikalta. Tuomen siemen on Salon Isokylän rautakautiselta asuinpaikalta. Jäänteet eivät ole samassa mittakaavassa. Kuva: Santeri Vanhanen.

Näiden kysymysten selvittämiseksi FM Santeri Vanhanen tutki arkeologisilta kaivauksilta löytyviä muinaisia kasvinjäänteitä, kuten pähkinänkuoria, siemeniä ja viljanjyviä. Tutkimus valottaa ihmisten ja kasvien välistä vuorovaikutusta esihistoriallisena aikana.

– Jos tiedämme mitä kasveja he viljelivät ja keräilivät, voimme ymmärtää esihistoriallisia ihmisiä paremmin, Vanhanen sanoo.

Suomessa käytettiin lukuisia eri kasveja kivikaudelta lähtien. Esimerkiksi hasselpähkinöitä ja vesipähkinöitä kerättiin ravinnoksi, ja ne kasvoivatkin nykyistä pohjoisempana. Kasvien keräily jatkui maanviljelyksen alettua, mutta viljat vaikuttavat korvanneen hiilihydraattipitoiset luonnonkasvit, kuten ulpukan. Esimerkiksi ahomansikan, vadelman ja katajan käyttö silti jatkui. Näitä kerättiin mahdollisesti maun ja lääkinnällisten vaikutusten vuoksi.

Maanviljely levisi Lähi-Idästä Eurooppaan muuttavien väestöjen mukana. Matkan aikana maanviljelijäkulttuurit muuttivat muotoaan. Metsästäjä-keräilijät vaikuttivat DNA:han, esinekulttuuri muutti muotoaan, ja viljelykasvien määrä väheni siirryttäessä pohjoista kohti.

Ahvenanmaalta löytyi vanhimmat jyvät

Santeri Vanhanen löysi Suomen varhaisimmat ohran ja vehnän jyvät Ahvenanmaalta. Ensimmäiset jyvät osoittautuivat noin 5000 vuotta vanhoiksi. Tällöin saarille muutti Tukholman alueelta kuoppakeraamisen kulttuurin hylkeenpyyntiin erikoistuneita metsästäjä-keräilijöitä. He olivat ilmeisesti omaksuneet maanviljelyn 6000 vuotta sitten Skandinaviaan levittäytyneiltä maanviljelijöiltä.

– Tulos yllätti, koska hyvin harvoin on voitu todeta metsästäjä-keräilijöiden omaksuneen taidon viljellä maata, Vanhanen kertoo.

Ensimmäisen viljelyaallon jälkeen Suomessa oli noin tuhannen vuoden katkos viljelykasvien esiintymisessä, vaikka Viron kautta levittäytynyt nuorakeraaminen kulttuuri harjoittikin eläinten pitoa.

Ohra oli tärkein viljelykasvi

Viljanjyvälöytöjen perusteella viljely vakiintui Suomen lounaisella rannikkoalueella pronssikauden alusta alkaen, eli noin 3500 vuotta sitten. Hautamuotojen ja esineellisen kulttuurin perusteella tämä viljelyskulttuuri saapui Ruotsista.

Viileisiin oloihin sopeutunut ohra oli tärkein viljelykasvi koko esihistoriallisen ajan. Ajanlaskun alun jälkeen vainioilla kasvatettiin myös emmervehnää, ruista ja leipävehnää sekä pellavaa ja hamppua.

– Rikkakasvien ja muinaispeltolöytöjen perusteella vaikuttaa siltä, että viljaa kasvatettiin pääosin lannoitetuilla pelloilla mahdollisesti jo hieman ennen ajanlaskun alkua tai viimeistään ensimmäisen vuosituhannen loppupuolella, Santeri Vanhanen sanoo.

Suomessa asuneet metsästäjä-keräilijät sopeutuivat muuttuvaan ympäristöön ja käyttivät monipuolisesti saatavilla olevia kasveja. Myöhempi maanviljelyn alku ja vakiintuminen oli tuhansia vuosia kestänyt kehityskulku, jossa muuttoaallot ja paikallinen kehitys vuorottelivat.

Avainsanat

Yhteyshenkilöt

Santeri Vanhanen
Puh. +46721684544
santeri.vanhanen@helsinki.fi

Kuvat

Esihistoriallisia keräilykasvien hiiltyneitä jäännöksiä: ruusun marja eli kiulukka, pähkinänkuoren katkelma, vadelman siemen, ulpukan siemen ja tuomen siemen. Ruusun marja on kivikautinen ja löytynyt Saltvikin Glamildersin kivikautiselta asuinpaikalta. Pähkinänkuoren kappale ja vadelman siemen ovat Virolahden Meskäärtyn kivikautiselta asuinpaikalta. Ulpukan siemen on löytynyt Rovaniemen Koskenniskan kivikautiselta asuinpaikalta. Tuomen siemen on Salon Isokylän rautakautiselta asuinpaikalta. Jäänteet eivät ole samassa mittakaavassa. Kuva: Santeri Vanhanen.
Esihistoriallisia keräilykasvien hiiltyneitä jäännöksiä: ruusun marja eli kiulukka, pähkinänkuoren katkelma, vadelman siemen, ulpukan siemen ja tuomen siemen. Ruusun marja on kivikautinen ja löytynyt Saltvikin Glamildersin kivikautiselta asuinpaikalta. Pähkinänkuoren kappale ja vadelman siemen ovat Virolahden Meskäärtyn kivikautiselta asuinpaikalta. Ulpukan siemen on löytynyt Rovaniemen Koskenniskan kivikautiselta asuinpaikalta. Tuomen siemen on Salon Isokylän rautakautiselta asuinpaikalta. Jäänteet eivät ole samassa mittakaavassa. Kuva: Santeri Vanhanen.
Lataa
” Esihistoriallisia viljelykasvien hiiltyneitä jäännöksiä: ohra jyvä, hampun siemen, emmervehnän jyvä, pellavan siemen ja rukiin jyvä. Kuorettoman ohran jyvä on Jomalan Jettbölen kivikautiselta asuinpaikalta. Muut jäänteet ovat Salon Isokylän rautakautiselta asuinpaikalta. Jäänteet ovat samassa mittakaavassa. Kuva: Santeri Vanhanen
” Esihistoriallisia viljelykasvien hiiltyneitä jäännöksiä: ohra jyvä, hampun siemen, emmervehnän jyvä, pellavan siemen ja rukiin jyvä. Kuorettoman ohran jyvä on Jomalan Jettbölen kivikautiselta asuinpaikalta. Muut jäänteet ovat Salon Isokylän rautakautiselta asuinpaikalta. Jäänteet ovat samassa mittakaavassa. Kuva: Santeri Vanhanen
Lataa
Esihistorialliselle ajalle radiohiiliajoitettuja viljanjyviä. Kuoppakeraamiselle kaudelle (3300-2300 e.Kr.), pronssikaudelle (1500–500 e.Kr.) ja rautakaudelle (500 e.Kr. – 1200 j.Kr.) ajoitetut viljanjyvät ja niiden löytöpaikat. Kuva: Santeri Vanhanen.
Esihistorialliselle ajalle radiohiiliajoitettuja viljanjyviä. Kuoppakeraamiselle kaudelle (3300-2300 e.Kr.), pronssikaudelle (1500–500 e.Kr.) ja rautakaudelle (500 e.Kr. – 1200 j.Kr.) ajoitetut viljanjyvät ja niiden löytöpaikat. Kuva: Santeri Vanhanen.
Lataa

Linkit

Tietoja julkaisijasta

Helsingin yliopisto
Helsingin yliopisto
PL 3
00014 Helsingin yliopisto

02941 911 (vaihde)http://www.helsinki.fi/yliopisto

Helsingin yliopisto on yli 40 000 opiskelijan ja työntekijän kansainvälinen tiedeyhteisö, joka toimii neljällä kampuksella Helsingissä ja usealla muulla paikkakunnalla Suomessa. Se on toistuvasti maailman sadan parhaan yliopiston joukossa. Helsingin yliopisto on perustettu vuonna 1640.

Tilaa tiedotteet sähköpostiisi

Haluatko tietää asioista ensimmäisten joukossa? Kun tilaat mediatiedotteemme, saat ne sähköpostiisi välittömästi julkaisuhetkellä. Tilauksen voit halutessasi perua milloin tahansa.

Lue lisää julkaisijalta Helsingin yliopisto

Uutishuoneessa voit lukea tiedotteitamme ja muuta julkaisemaamme materiaalia. Löydät sieltä niin yhteyshenkilöidemme tiedot kuin vapaasti julkaistavissa olevia kuvia ja videoita. Uutishuoneessa voit nähdä myös sosiaalisen median sisältöjä. Kaikki tiedotepalvelussa julkaistu materiaali on vapaasti median käytettävissä.

Tutustu uutishuoneeseemme