Tietämättään tai tarkoituksella osallistavaan teosprosessiin osallistuessaan ihmiset irrottautuvat arjen rutinoituneista kuvioista ja jo valmiiksi käsikirjoitetuista rooleistaan. Taide toimii lähetteenä, joka mahdollistaa nykyhetken kritiikin – toisin näkemisen ja vaihtoehtojen löytämisen, Riikka Haapalainen kuvaa.

Tutkimusaineiston kuusi nykytaideteosta käsittelevät osallistumista eri tavoin, mm. vieraanvaraisuuden, instituutiokritiikin ja rahan välittämien ihmis- ja esinesuhteiden kautta. Teosten joukossa on mm. suomalaisen Minna Heikinahon Ilmainen aamiainen (1994) ja tanskalaisen Superflex-taiteilijaryhmän Free Shop, joka on toteutettu esim. IHME-nykytaidefestivaalilla Helsingissä 2011. Teoksissa taide paikantuu arkeen ja liikkuu eri puolilla kaupunkia tiloissa, joissa ihmiset kohtaavat ja osallistuvat: kadulla, kahvilassa, kaupassa ja koulussa.

Toivo saa liikkeelle

Tutkimus osoittaa, että osallistavalla taiteella voi olla utooppinen muutosvoima: se voi olla toivon ilmaus.

- Toivo saa ihmiset liikkeelle. Se voi ilmetä esimerkiksi välittämisenä ja avunantona, ilmaisena ruokana ja palveluina tai yllättävinä lahjoina, Riikka Haapalainen kertoo.

Tutkimuksen teosesimerkeissä nouseekin keskeiseksi jakaminen ja ilmaisuus. Kun ihmisten välisistä suhteista poistettiin raha ja vaihdantatalouden periaatteet, tilalle nousi ajatus radikaalista vieraanvaraisuudesta: lahjasta joka ei edellytä vastalahjaa.

Tämänkaltainen lahja toimii vastakkaisella logiikalla kuin hyöty- ja tuloskeskeinen ajattelu. Siksi sen prosesseissa voi syntyä muutosta, joka voimauttaa, aktivoi ja purkaa ihmisten ja yhteiskunnan luomia raja-aitoja. Ja siksi osallistavan taiteen menetelmät asettuvat aivan jakamistalouteen ja kaupunkiaktivismiin liittyvän ajankohtaisen keskustelun ytimeen.

Toisin näkemistä taiteen avulla

Riikka Haapalainen muistuttaa, ettei osallistava taide välttämättä edellytä osallistujilta mitään erityistä taitoa tai osaamista.

- Osallistava taide muistuttaa leikkiä, mutta yhdellä erolla: leikin loputtua maailma palautuu entiselleen. Taideintervention jälkeen jotain on saattanut muuttua.

Taide saa huomaamaan asioita, joita ei muutoin arjessa huomaisi, kohtaamaan ihmisiä joita ei muutoin näkisi ja ajattelemaan ajatuksia, joita ei muutoin ajattelisi. Siksi taide voi lisätä suvaitsevaisuutta, luovuutta ja innovaatioita ja voimakkaampaa osakkuutta yhteisiin asioihin. Taide on siis tärkeää paitsi jokaisen arjessa myös yhteiskunnallisesti. Tämän takia taidetta tulisi tukea itseisarvona.

**

FM, KK Riikka Haapalainen väittelee 26.1.2018 kello 12 Helsingin yliopiston humanistisessa tiedekunnassa aiheesta "Utopioiden arkipäivää - Osallistumisen ja muutoksen paikkoja nykytaiteessa 1980-2011". Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Päärakennus, Auditorium XII, Fabianinkatu 33. Vastaväittäjänä on yliopistonlehtori Leena-Maija Rossi, Lapin yliopisto, ja kustoksena on professori Kirsi Saarikangas.

Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa E-thesis -palvelussa.