Pääkaupunkiseudun seurakunnat jälleen vahvasti mukana Helsinki Pridessa

Seurakuntien tilaisuuksista mainittakoon esimerkiksi jo klassikoksi muodostunut Sateenkaarimessu Kallion kirkossa, Sateenkaarihartaus Tuomiokirkossa ja useita keskustelutilaisuuksia eri aiheista. Redin Sillalle jätetään viestejä rakkaudesta eli kirjoitetaan siunauksia ja terveisiä sateenkaariväelle. Kirkon läsnäolo Pride-viikolla koetaan tärkeäksi monestakin syystä.

”Olemme vuosittain mukana Pride-viikolla. Meidän seurakunnissa on jäseniä, luottamushenkilöitä, vapaaehtoisia ja työntekijöitä, jotka kuuluvat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin tai ovat heidän läheisiään. Jumala luo ihmiset erilaisiksi, mutta samanarvoisiksi. Priden aikana tämä on meidän viestimme niin maailmalle kuin meidän kirkollekin”, sanoo Espoon seurakuntayhtymän monikulttuurisuustyön asiantuntija Matti Peiponen. 

Pääkaupunkiseudun seurakuntien Pride-osallistumisessa ei ole kyse kirkkovaltuuston päätöksestä, vaan seurakuntien omasta halusta olla mukana edistämässä yhdenvertaisuutta. Kirkko on kirkolliskokousedustaja ja Helsingin yhteisen kirkkovaltuuston puheenjohtajan Hanna Mithikun mukaan jäsentensä kautta joka tapauksessa läsnä Prideilla, vaikka kirkon logot eivät olisikaan esillä. 

”Pride on ihmisoikeustapahtuma, joka tavoittaa kymmeniä tuhansia suomalaisia. Tapahtuma juhlii yhdenvertaisuutta ja nostaa esille syrjintää ja tapoja puuttua siihen. Kirkon keskeinen viesti on ilosanoma Jumalan rakkaudesta: Jokaisen ihminen on arvokas, Jumalan kuvaksi luotu, ihme. Syrjintä vahingoittaa Jumalan rakastamaa ihmistä ja on loukkaus Jumalan rakkautta kohtaan. Pride on hyvin luonteva paikka ilosanoman esillä pitämiselle”, sanoo kirkolliskokousedustaja ja Helsingin yhteisen kirkkovaltuuston puheenjohtaja Hanna Mithiku. 

Muutosta on tapahtunut reilussa 20 vuodessa

Kallion seurakunnan papin Jaana Partin aloittaessa työnsä sateenkaaripappina yli 20-vuotta sitten, hän oli kirkon ensimmäinen sateenkaarityötä tekevä pappi. Partti käynnisti muun muassa Sateenkaarimessun Kallion seurakuntaan, joista ensimmäistä vietettiin vuonna 1999. Moni asia on kirkossa muuttunut tässä ajassa:

”Sateenkaarityö ja sateenkaariväki on tullut näkyvämmäksi ja hyväksytymmäksi, eikä sitä enää voi lakaista maton alle tai työntää piiloon kaappeihin. Tilanne on aika paljon rauhoittunut siitä, mitä se oli parikymmentä vuotta sitten, ainakin täällä pääkaupunkiseudulla”, Jaana Partti kertoo. 

Työmuoto on myös pikkuhiljaa levinnyt muuallekin Suomen ev.-lut. seurakunnissa. Partti uskoo, että jokainen paikallisseurakunta ja jokainen kirkon työntekijäkin on joutunut asemastaan riippumatta miettimään asennoitumistaan vähemmistöihin.

”Enää ei kaikissa hiippakunnissa pappien tarvitse pelätä sanktioita, jos he vihkivät sateenkaariparin. Useat seurakunnat ovat myös sitoutuneet turvallisen tilan luomiseen omissa tiloissaan. Siis paikan missä ei kuulla vihapuheita eikä toisia väheksyvää ja alistavaa kielenkäyttöä.”

Partin mukaan jokainen kirkon työntekijä ja seurakuntalainen tekee päivittäin omassa arjessaan valintoja siitä, miten kohtelee toista ja miten puhuu, katsoo, näkee, kuuntelee. Asenteet muuttuvat, kun oikeasti kohdataan toinen ihminen.

”Saman ihmisyyden jaamme kaikkine iloineen ja murheineen, mitä elämä eteen tuo, saman Jumalan lapsia me kaikki olemme.”

Pääkaupunkiseudun seurakunnat julkaisevat Pride-viikolla muun muassa aiheeseen liittyvän videon sosiaalisen median kanavissaan. Linkki kirkolliseen ohjelmaan Prideilla: https://www.helsinginseurakunnat.fi/uutiset/pride_1