Parturialan yrittäjälle sakkoja kiskonnantapaisesta työsyrjinnästä

Asiassa oli kysymys siitä, että vastaanottokeskuksessa ollut turvapaikanhakija oli aloittanut työskentelyn yrittäjän omistamassa parturiliikkeessä työelämään tutustumista koskevan sopimuksen perusteella ja jatkanut samanlaista työskentelyä reilun kolmen kuukauden jälkeen solmitulla työsopimuksella. Hän työskenteli yhteensä vajaat puoli vuotta 15 euron päiväpalkalla.

Oikeudessa kiisteltiin siitä, mitkä olivat työntekijän todelliset työtunnit, joista osapuolten näkemykset olivat hyvin erilaiset. Työntekijä kertoi työskennelleensä koko liikkeen aukioloajan, kun taas työnantaja väitti työtä tehdyn vain yksi-kaksi tuntia päivässä. Tuomio perustui työntekijän ilmoittamiin työtunteihin, koska työnantajan esittämät työtunnit eivät olleet todistelun valossa uskottavia. Kiistaa aiheutti myös todellisuudessa maksetun palkan suuruus, koska palkka oli maksettu käteisellä.

Käräjäoikeus katsoi, että kyseessä oli työsuhde myös siltä osin, kun työtä tehtiin alussa työelämään tutustumista koskevan sopimuksen perusteella. Kyseessä ei ollut todellinen työhön tutustuminen, vaan työntekijä teki itsenäisesti työtä koko ajan ja sai jo siltä ajalta saman korvauksen työstään kuin myöhemmin.

Lisäksi käräjäoikeus katsoi, että työnantaja oli maksanut työstä huomattavan paljon vähemmän palkkaa kuin olisi pitänyt käyttäen hyväksi työntekijän taloudellista ja sosiaalisesti heikkoa tilannetta, turvapaikanhakijan asemaa, kielitaidottomuutta ja tietämättömyyttä Suomen työlainsäädännöstä.

Itä-Suomen aluehallintoviraston työsuojelun vastuualueen lakimiehen Pirjo Javanaisen mukaan työsyrjintärikoksissa toistuvat usein epäselvyydet tehdyistä työtunneista ja maksetuista palkoista.
- Työaikakirjanpidon pitäminen lain edellyttämällä tavalla ja kuittaus käteisellä maksetusta palkasta estäisivät riitaisten näkemysten syntymistä, lakimies Pirjo Javanainen toteaa.

Pohjois-Karjalan käräjäoikeuden tuomio 23.9.2020, R 20/457. Tuomio ei ole lainvoimainen.