Potilasvahinkoilmoitusten määrä väheni vuonna 2020 koronaepidemian myötä 12 prosenttia, kun kiireetöntä hoitoa ajettiin alas ja potilaat peruivat käyntejään tai jättivät hakeutumatta hoitoon.  

Loppuvuodesta 2020 vahinkoilmoitusten määrät lähtivät kuitenkin nousuun, ja ne jatkoivat edelleen nousuaan vuonna 2021. Ilmoituksia tehtiin 6,3 prosenttia enemmän kuin vuonna 2020, mutta edelleen 6,6, prosenttia vähemmän kuin vuonna 2019 ennen pandemiaa. 

– Potilasvahinkoilmoitusten määrä seuraa pitkälti terveydenhuollon hoitokontaktien ja toimenpiteiden määriä. Kun koronan aiheuttamia hoitojonoja alettiin purkaa, myös potilasvahinkoilmoitusten määrä nousi vuonna 2021 jälleen lähes koronaepidemiaa edeltäneelle tasolle, kertoo PVK:n johtaja Minna Plit-Turunen. On todennäköistä, että ilmoitusmäärien nouseva suuntaus jatkuu, kun hoitojonoja puretaan, Plit-Turunen jatkaa. 

Reilu neljännes sai myönteisen korvauspäätöksen 

Vuonna 2021 annettiin 8 702 ratkaisua vahingon korvattavuudesta 6 973 eri korvauksenhakijalle. Korvattavaksi arvioitiin 2 010 tapausta eli 23,1 prosenttia kaikista ratkaistuista tapauksista. Korvauksenhakijoista 26,6 % sai myönteisen korvauspäätöksen vähintään yhden hoitopaikan osalta.  

– Potilasvahinkolainsäädäntö tuntee kahdeksan erillistä korvausperustetta. Korvattavista vahingoista ylivoimaisesti suurin osa korvataan ns. hoitovahinkoina, sanoo Plit-Turunen. Näissä korvausperusteena on, että kokenut terveydenhuollon ammattihenkilö olisi menetellyt tilanteessa toisin ja olisi näin välttänyt vahingon, hän jatkaa. 

Korvattavia potilasvahinkoja yleisimmin leikkaus- ja anestesiatoimenpiteissä 

Korvattavat potilasvahingot liittyvät useimmiten leikkaus- ja anestesiatoimenpiteisiin. Näiden yhteydessä sattuneita vahinkoja korvattiin vuonna 2021 yhteensä 809, joista vajaa puolet (364) liittyi tuki- ja liikuntaelinten leikkaustoimenpiteisiin.  

Erityyppisten kliinisten tutkimus- tai hoitotoimenpiteiden yhteydessä sattuneita vahinkoja korvattiin yhteensä 601. Suurimman ja viime vuosina kasvaneen ryhmän tässä luokassa muodostavat diagnoosin ja hoidon viiveet, joissa potilasta ei ole tutkittu riittävästi tai lähetetty riittävän ajoissa tai kattaviin jatkotutkimuksiin. Korvausta voidaan maksaa, jos viive johtaa esimerkiksi sairauden vaikeutumiseen ja raskaampiin hoitoihin.  

– Hoitovelan kasvaessa myös diagnoosin ja hoidon viiveet lisääntyvät, Plit-Turunen arvioi. Resurssipulasta johtuvista viiveistä aiheutuvia henkilövahinkoja ei kuitenkaan korvata potilasvakuutuksesta, mikäli hoidon kiireellisyys on oikein arvioitu, ja on ryhdytty asianmukaisiin toimenpiteisiin käytettävissä olevien resurssien puitteissa. Siksi koronaepidemiasta johtuvia hoidon viiveitä ei pääsääntöisesti korvata potilasvakuutuksesta, hän toteaa. 

Ansionmenetyskorvaus suurin yksittäinen korvauslaji 

Potilasvakuutusjärjestelmästä aiheutuneet kustannukset olivat vuonna 2021 yhteensä 40,5 miljoonaa euroa. Kulut sisältävät korvaustoiminnan hoitokulut ja potilasvahinkolautakunnan kulut. Vahingonkorvauksia maksettiin yhteensä 27,5 miljoonaa euroa. 

Suurin yksittäinen korvauslaji (44 %) vuonna 2021 oli ansionmenetyskorvaus. Toiseksi suurimman osuuden muodostivat ns. aineettoman vahingon korvaukset eli tilapäisen ja pysyvän haitan korvaukset.