Rahamuulit kuriin – pankkien ja viranomaisten yhteistyötä tiivistettävä rahanpesun torjunnassa

Finanssiala ry:n (FA) rikos- ja petostorjunnasta vastaava johtaja Risto Karhunen toteaa, että rahanpesun torjuntaan tarvitaan nykyistä tehokkaampia keinoja. ”Pankeilla tulisi olla oikeus varoittaa muita pankkeja muulitileistä ja niille mahdollisesti tulevista laittomista rahoista. Tämä mahdollistaisi laittomasti saatujen varojen pysäyttämisen ja palauttamisen oikealle omistajalle.”

”Pahinta, mitä rikolliselle voi tapahtua, on rahojen menetys”, Karhunen jatkaa.

Rahanpesun selvittelykeskus kertoo, että viime vuonna suomalaispankit tekivät yli 9 000 uutta rahanpesuilmoitusta, mikä on 75 prosenttia edellisvuotta enemmän. Kasvuprosenttia selittävät useat tekijät, kuten torjuntaan osoitetut lisäresurssit ja petosrikollisuuteen liittyvä rahaliikenne. Karhunen arvioi, että myös ilmoitusherkkyys on kasvanut.

Rahanpesun torjumiseksi pankeissa tehdään runsaasti ennaltaehkäisevää työtä. Torjuntaa koskeva lainsäädäntö on muuttunut ja tiukentunut. Lainvalmisteluun pankkeja ei kuitenkaan ole kelpuutettu riittävästi mukaan. FA ehdottaakin, että Suomeen luotaisiin säännöllisesti kokoontuva yhteistyöryhmä, jossa olisi edustajat tärkeimmistä ministeriöistä, kuten sisä- ja valtiovarainministeriöistä, poliisista ja pankeista.

”Esimerkiksi Alankomaissa ja Britanniassa tämänkaltaisista työryhmistä on useita hyvä kokemuksia”, Karhunen kertoo.

Askel oikeaan suuntaan on Finanssivalvonnan (Fiva) perustama rahanpesun torjuntaan keskittyvä yksikkö. Fivan mukaan yksikkö parantaa mahdollisuuksia tehdä tarkastuksia ja aiempaa tarkempia riskiprofiileja. Karhusen mukaan 11-henkinen yksikkö on ehdottoman tervetullut.

Rahanpesun torjunta on paitsi haastavaa, myös sangen tehotonta. Viime vuoden 9 000 rahanpesuilmoituksesta vain noin 50 johti varojen jäädytykseen. Saman verran käynnistettiin esitutkintoja. Europolin mukaan tilanne ei ole Euroopan tasolla juuri parempi. Vain kymmenesosa noin miljoonasta epäilyttävästä liiketoimesta tehdystä ilmoituksesta johti jatkotutkimuksiin vuonna 2014. Tuoreempia lukuja ei ole saatavilla.

”Yli 65 prosenttia rahanpesuilmoituksista tuli Alankomaista ja Britanniasta, eli juuri niistä maista, joissa yhteistyöryhmät on otettu käyttöön”, Karhunen huomauttaa.

Tätä nykyä rahanpesun torjunta pankissa etenee suunnilleen näin: Pankin työntekijä ilmoittaa pankissa nimetylle yhteyshenkilölle huomanneensa epäilyttävän liiketoimen. Yhteyshenkilö selvittää tilannetta ja päättää, josko aihetta rahanpesuilmoitukselle on. Ilmoituksen pohjalta rahanpesun selvittelykeskus selvittää asiaa ja pyytää tarvittaessa lisädokumentteja. Jos selvittelykeskus päättää, että tutkintakynnys ylittyy, käynnistyy esitutkinta jossakin poliisin yksikössä.

”Prosessiin kuluu runsaasti aikaa, ja riskinä on, että sillä välin epäilyttävät rahat on ehditty siirtää jo teille tietymättömille. Vaikka tekijä saataisiinkin kiinni, ei rikoksella hankittuja rahoja saada palautettua”, Karhunen sanoo.

KRP:n tiedote