Raportti: EU:n työmarkkina- ja sosiaalipolitiikkaa viisainta kehittää vähimmäislakien kautta

Sosiaaliseksi Euroopaksi kutsutusta EU:n työmarkkina- ja sosiaalipolitiikasta on nyt loppua lähestyvällä eurovaalikaudella puhuttu enemmän kuin kahteen vuosikymmeneen. Akuutein paine vahvemmalle hyvinvointipolitiikalle nousi talouskriisin seurauksista ja yksipuolisena nähdyn talouskurin kritiikistä. Taustalla oli kuitenkin myös pidemmän aikavälin kehityskulkuja, jotka liittyivät muun muassa työvoiman liikkuvuuteen sekä työmarkkinoiden kehitykseen talous- ja rahaliitto EMU:ssa.

Ristelän mukaan sosiaalinen Eurooppa on ollut kansalaisille pelkästään myönteinen asia, kun se on merkinnyt vähimmäistasoja työntekijöiden oikeuksille ja turvalle. Talouspolitiikan ohjauksen kautta syntyvää eurooppalaista työmarkkina- ja sosiaalipolitiikkaa hän sen sijaan pitää kansalaisten hyväksynnän näkökulmasta vaikeampana. Siinä ei puhuta enää pelkästään työntekijöiden tai kansalaisten oikeuksien vähimmäistasoista, vaan käytännössä yhtä lailla enimmäistasoista.

Ristelä esittää julkaisussa myös näkemyksensä siitä, minkälaisin seuraavin askelein sosiaalista Eurooppaa tulisi kehittää. Kuluva vaalikausi on hänen mukaansa osoittanut, että työmarkkina- ja sosiaalipolitiikan päämääriä voidaan edistää perussopimuksiin vankasti kirjatulla keinolla, vähimmäislainsäädännöllä. Tarpeita uudelle lainsäädännölle tuovat esimerkiksi työelämän riskien ja työnteon muotojen muutokset.