Rumat ne vaatteilla koreilee?

Miten pukeutui 1500-luvun prinsessa Katariina Jagellonica? Miksi peruukki oli tärkeä 1700-luvun säätyläismiehelle? Miten aluspaitana käytetystä T-paidasta tuli päällysvaate 1960-luvulla?

Jyväskylän yliopistonhistorian ja etnologian laitoksen tutkijoiden FT Arja Turusen ja FM Anna Niirasen toimittamassa uutuusteoksessa Säädyllistä ja säädytöntä: Pukeutumisen historiaa renessanssista 2000-luvulle (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2019) avataan pukeutumisen ja ulkoasun merkitystä ihmisten välisessä kanssakäymisessä.

Laaja ymmärrys pukeutumisen historiasta

Pukeutumisen historia ymmärretään usein joko käytännön sanelemana asiana tai muodin vaihtumisesta johtuvana muutoksena, vaikka pukeutumisessa on aina ollut kysymys paljon laajemmasta ilmiöstä. Pukeutumistapoihin ja myös siihen, kuka on saanut käyttää tiettyjä vaatekappaleita tai materiaaleja, ovat aina vaikuttaneet ihmisen sukupuoli, sosiaalinen asema, eri elämänvaiheet sekä se, mitä milloinkin on pidetty liian paljastavana pukeutumisena.

”Kirjan artikkelien ideana onkin kertoa, miksi ihmiset pukeutuivat ennen niin kuin pukeutuivat”, Turunen ja Niiranen kertovat teoksen taustoista. Vanhoissa maalauksissa ja valokuvissa ihmisten ulkoasu saattaa nykykatsojan silmiin näyttää joko nostalgiselta, hassulta tai oudolta. ”On tärkeää tuntea pukeutumistapojen historiaa. Esimerkiksi peruukkeja käytetään nykyään harvoin, mutta 1700-luvulla peruukki kuului miesten säädynmukaiseen pukeutumiseen – ainakin jos mies halusi olla uskottava”, Turunen ja Niiranen muistuttavat.

Jotkut asiat kuitenkin pysyvät: niin ennen kuin nykyäänkin muotiuutuuksien hankkiminen on ollut toisille itsestään selvää ja toisten mielestä taas turhuutta, joka johtaa ainoastaan pinnallisuuteen ja ylivelkaantumiseen. ”Suomalaisessa kulttuurissa on vuosisadasta toiseen korostettu pukeutumisen käytännöllisyyttä ja paheksuttu liian hienoa pukeutumista”, Turunen sanoo.

Asia, joka on muuttanut pukeutumista todella nopeassa ajassa, on massamuodin läpimurto. ”Vielä 1960-luvulla osa vaatteista täytyi tehdä itse tai hankkia ompelijalta, koska valmisvaatteita oli vähän tai ne olivat kalliita”, Niiranen huomauttaa.

Teosta toimitettaessa johtavana ajatuksena oli keskittyä eri asemassa olevien ihmisten arkisiin pukeutumisvalintoihin ja niiden taustoihin. Kirjan artikkelit kertovat siitä, mikä on ollut muun muassa uskonnollisten käsitysten, sosiaalisen kontrollin, tieteellisen tiedon ja erilaisten aatteiden merkitys pukeutumisessa. 1900-luvun aikana pukeutumista ovat teknisen kehityksen ja kulutuskulttuurin läpimurron ohella muuttaneet myös esimerkiksi lisääntynyt ymmärrys hygienian merkityksestä sekä lapsuuden ja nuoruuden käsittäminen omiksi elämänvaiheiksi. Kirjassa kerrotaan myös, kuinka 1800-luvulla myös suomalaisnaiset peittivät ulkona liikkuessaan päänsä joko hatulla tai huivilla, kuinka 1920–1940-luvuilla lottapuku oli tavallinen näky katukuvassa, ja miten 1960–1970-luvuilla tasa-arvon ja demokratian ihanteet tekivät farkuista ja T-paidasta yhdistelmän, joka sopi jopa työasuksi.

Säädyllistä ja säädytöntä
Pukeutumisen historiaa renessanssista 2000-luvulle
Toimittaneet Arja Turunen & Anna Niiranen
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Historiallinen Arkisto 150 2019. ISBN: 978-951-858-085-3, 411 s.

Lisätietoja:                                                           

Arja Turunen
Etnologian tutkijatohtori, kansatieteen dosentti
arja.h.turunen@jyu.fi, +358 40 5881139

Anna Niiranen
Yleisen historian väitöskirjatutkija
anna.a.niiranen@jyu.fi

Lisätietoja kirjasta:

https://kirjat.finlit.fi/sivu/tuote/saadyllista-ja-saadytonta/2490569

Mediakappaleet: arvostelukappaleet@finlit.fi