Helsingin yliopisto

Saksalaisten Lappiin jättämä ”sotaromu” on paikallisten arvokasta kulttuuriperintöä

Jaa

Toisen maailmansodan aikana Lapissa oli enimmillään enemmän saksalaisia ja heidän vankejaan kuin paikallista väestöä. Saksalaiset jättivät jälkeensä suuren määrän materiaalista perintöä, jota on muualla kuin Lapissa pidetty ”sotaromuna”. Lapissa se nähdään olennaisena osana kulttuuriperintöä. Vastakkain ovat erilaiset näkemykset luonnon ja kulttuurin suhteesta. Rakentavaan keskusteluun päästään vain jos tämä tunnustetaan ja hyväksytään.

Kuva: Oula Seitsonen
Kuva: Oula Seitsonen

Toisen maailmansodan kokemukset Lapissa erosivat merkittävästi muusta Suomesta. Saksalaisjoukoilla oli rintamavastuu pohjoisessa 1941–1944, ja enimmillään Lapin alueella oli enemmän saksalaisjoukkoja ja heidän monikansallisia vankejaan kuin paikallista väestöä. Suomen tehtyä tulitauon Neuvostoliiton kanssa 1944, entisten liittolaisten välille puhkesi Lapin sota (1944–1945). Lappiin jäi vetäytyvien saksalaisjoukkojen jäljiltä satoja tuhansia kiloja enemmän tai vähemmän tuhottua sotamateriaalia. Materiaalin kirjo ulottuu traktoreista, tykinlaveteista ja syöksyveneistä viinapulloihin, säilyketölkkeihin ja henkilökohtaisiin esineisiin. Lisäksi saksalaiset kylvivät maastoon valtavasti räjähteitä, jotka vaativat ihmishenkiä vielä pitkään sodan jälkeenkin.

Koska natsisaksan joukkojen läsnäolo aseveljinä Pohjois-Suomessa on ollut sodanjälkeisinä vuosikymmeninä kansallisella tasolla vaikea ja vähätelty aihe, myös pohjoissuomalaisten ja saamelaisten kokemukset saksalaisten läsnäolosta ovat jääneet syrjään. Saksalaisten materiaalisia jäänteitä on usein vähättelevästi nimetty ”sotaromuksi”, joka sotkee Lapin luonnon. Paikalliset ovat kuitenkin tunteneet nämä jäänteet läpi vuosikymmenten ja ne ovat heille tärkeitä paikallisen kulttuurimaiseman osia ja yhteisöllisten ja yksilöllisten muistojen ilmentymiä.

Jäljet maisemassa symboloivat etelän ja pohjoisen vastakkainasettelua

Monet paikalliset näkevät itsensä ”oman menneisyytensä” vartijoina ja toivovat voivansa valvoa ulkopuolisten toimintaa sota-aikaisilla ja muilla kulttuuriperintökohteilla. Lisäksi he kokevat usein, että viranomaiset ylenkatsovat heidän kulttuuriperintöänsä. Tämän johdosta saksalaisten jäljet maisemassa ovat muodostuneet myös nykyisen Pohjois- ja Etelä-Suomen vastakkainasettelun sekä pohjoisen marginalisoinnin symboleiksi. Kyseiset näkemykset heijastelevat myös Lapin pitkää kolonialistista historiaa.

–  Erilaiset tavat lähestyä saksalaisten toisen maailmansodan jäänteitä vaikuttavat olevan lähtöisin perustavanlaatuisista eroista maailmankatsomuksessa ja tavassa tulkita maisemaa, sanoo arkeologi Oula Seitsonen.

– Lapin luonnon puhdistamista ”sotaromusta” kannattavat henkilöt näyttävät lähestyvän aihetta ”länsimaisella” katseella, joka vetää rajan ”luonnon” ja ”kulttuurin” välille. Tämä leimaa samalla paikallisten historiallisen kulttuurimaiseman tyhjäksi, luonnolliseksi erämaaksi. Pohjoinen ympäristökäsitys ei kuitenkaan erottele “luontoa” ja “kulttuuria”, vaan maisema ja sen eri kerrostumat muodostavat kokonaisuuden, joka sitoo yhteen menneen, nykyisen ja tulevan.

Oula Seitsosen mukaan eri toimijoiden tulisikin tuntea ja hyväksyä toistensa erilaiset lähtökohdat ennen kuin he pystyvät rakentavaan keskusteluun aiheesta.

– Omasta puolestani haluaisin nähdä, että sota-aikainen materiaali saataisiin dokumentoitua jollain tasolla ennen kuin se maatuu täysin. Toisaalta sota-aikaisten rakenteiden ja esineiden sekä luonnon hidas yhteensulautuminen luo kohteille erityisen ilmapiirin ja korostaa niiden kuuluvuutta paikalliseen kulttuurimaisemaan. Sotakohteiden merkitystä osana paikallista pitkää kulttuurillista jatkumoa korostavat niihin liitetyt yliluonnolliset kertomukset ja kokemukset. Nämä kertovat osaltaan kohteista muistin ja muistamisen paikkoina sekä niihin liittyvistä käsittelemättömistä traumoista.

Seitsonen uskoo, että kohteilla voisi olla positiivista käyttöä Lapin tärkeän matkailuelinkeinon näkökulmasta.

– Kohteiden ympärille voisi kehittää yhteistyössä paikallisten toimijoiden kanssa kulttuurimatkailumahdollisuuksia, jotka tarjoaisivat vaihtoehtoja nykyiselle turismille ja lisätulonlähteitä paikallisille.

Oula Seitsosen väitöstutkimus on ensimmäinen laaja-alainen, teoreettisesti suuntautunut tutkimus saksalaisjoukkojen materiaalisten jäänteiden arkeologiasta, materiaalisuudesta ja perinnöstä Suomen Lapissa. Väitöstutkimus tarkastetaan Helsingin yliopistossa 2.3.2018.

Avainsanat

Yhteyshenkilöt

Yhteystiedot:
Oula Seitsonen
Puh. 040 502 5892, 02941 24518
Oula.Seitsonen@helsinki.fi

Pia Purra
viestinnän asiantuntija
Puh. 02941 24205
Pia.Purra@helsinki.fi

Kuvat

Kuva: Oula Seitsonen
Kuva: Oula Seitsonen
Lataa

Linkit

Tietoja julkaisijasta

Helsingin yliopisto
Helsingin yliopisto
PL 3
00014 Helsingin yliopisto

02941 911 (vaihde)http://www.helsinki.fi/yliopisto

Helsingin yliopisto on yli 40 000 opiskelijan ja työntekijän kansainvälinen tiedeyhteisö, joka toimii neljällä kampuksella Helsingissä ja usealla muulla paikkakunnalla Suomessa. Se on toistuvasti maailman sadan parhaan yliopiston joukossa. Helsingin yliopisto on perustettu vuonna 1640.

Tilaa tiedotteet sähköpostiisi

Haluatko tietää asioista jo ennen kuin ne uutisoidaan? Kun tilaat tiedotteemme, saat ne sähköpostiisi yhtä aikaa suomalaisen median kanssa. Tilauksen voit halutessasi perua milloin tahansa.

Lue lisää julkaisijalta Helsingin yliopisto

Datatieteen tutkijat ja uudet menetelmät esillä Helsingin Tiedekulmassa tiistaina 29.5. kello 9-1525.5.2018 14:24Tiedote

Helsingin yliopisto ja Aalto-yliopisto etsivät datatieteen menetelmille uusia käyttötapoja yhteisessä HiData-tutkimuskeskuksessa, Helsinki Centre for Data Science, joka esittäytyy Tiedekulmassa tiistaina 29.5., Yliopistonkatu 4. Tilaisuus on avoin ja antaa yleiskäsityksen datatieteen menetelmistä ja mahdollisuuksista eri tieteenaloilla. Tarkoitus on myös ideoida uusia tutkimusalueita ja sovelluksia.

Peltojen kipsikäsittelystä tehoa maatalouden vesiensuojeluun25.5.2018 09:00Tiedote

Peltojen kipsikäsittely on osoittautunut tehokkaaksi, turvalliseksi ja viljelijöiden hyväksymäksi keinoksi vähentää maatalouden fosforikuormitusta Itämereen. Tulokset perustuvat laajaan kipsinlevitystä testanneeseen pilottiin Varsinais-Suomessa. Kipsin laajamittaisella käytöllä pystyttäisiin vastaamaan Itämeren suojelukomission (HELCOM) Suomelle asettamiin fosforikuormituksen vähentämistavoitteisiin. Kipsikäsittelyllä olisi suuri potentiaali koko Itämeren tasolla.

Åkrarnas gipsbehandling effektiviserar vattenskyddet inom jordbruket25.5.2018 09:00Tiedote

Gipsbehandlingen av åkrar har visat sig vara effektiv, säker och även accepterad av bönderna som en metod att minska jordbrukets fosforbelastning på Östersjön. Resultaten bygger på ett omfattande pilotprojekt där gipsspridning har testats i Egentliga Finland. Om gipsbehandlingen togs i bruk i större utsträckning skulle det bli möjligt att uppfylla de mål som Skyddskommissionen för Östersjön (HELCOM) har fastställt för Finlands del när det gäller att minska fosforbelastningen. Gipsbehandlingen har stor potential med tanke på hela Östersjön.

Uutishuoneessa voit lukea tiedotteitamme ja muuta julkaisemaamme materiaalia. Löydät sieltä niin yhteyshenkilöidemme tiedot kuin vapaasti julkaistavissa olevia kuvia ja videoita. Uutishuoneessa voit nähdä myös sosiaalisen median sisältöjä. Kaikki STT Infossa julkaistu materiaali on vapaasti median käytettävissä.

Tutustu uutishuoneeseemme